Tuttuja, tärkeitä ja rakkaita

Hellou!

Tänään on ollu melko erilainen päivä. En oo kerenny ite tehä oikeestaan mitään. Aika on menny enimmäkseen ihmisten kans seurusteluun tai toisin sanoen ajan viettoon. :) 

Heräsin suhteellisen aikasin, nimittäin joskus kolmen aikaan. Itse en olisi halunnut, mutta poikaystäväni ei jaksanut nukkua ja halusi minunkin heräävän. Lisäksi tiesin, että päivällä riittää hommaa, joten en oikeastaan edes olisi kerennyt jatkaa uniani iltaan asti xD

Heti herättyäni lähdin kauppaan, jotta saisin illaksi syötävää :) Kauppareissulla toki (niinkuin tapana on) eksyin väärille poluille, ja astelin Subwayhin syömään :D No onneks se on suhteellisen terveellistä, ainakin verrattuna johonkin pirun hampurilaiseen tai pizzaan. 

Olin sopinut tapaamisen rakkaan serkkuni kanssa, jota en ole nähny AIKOIHIN (no okei, muutamaan kuukauteen, mutta se tuntuu liialta). Muutamana päivänä meän suunnitelmat tavata on menny perseelleen, syystä tai toisesta, ja siks olin erittäin onnellinen, että tänään nähtäisiin. Aikaa ei tosin ollu paljon illan toisen tapaamisen vuoksi, mutta tärkeintä oli, että saimme asiat puhuttua läpi ja tavattua :) On mulla sen verran ikävä ollukki <3

Lähes naapurissa asuvan serkkukullan luota jouduin poistumaan illan toisen vieraan vuoksi. Saavuimme rakkaan ystäväni Janin kanssa ovelleni lähes yhtä aikaa. No joo, mä tulin myöhemmin, myönnetään :DD Jania mä tosin nään vähän useemmin ku serkkuani, mutta silti on aina mukava nähä :) Tykkään muutenki olla ystävien ja tuttujen kans paljon, sillä yksin ollessa ajatukset saa liian vahvan roolin. 

Näiden tuttujen llisäks mun oli viel tarkotus nähä mun pikkusiskoa, joka tuli käväseen Kemissä. Ilta kuitenki veny ja siskollaki tais olla tekemistä, sillä se ei kerennykkää tulla :) Me nähään sen verran usein, että eipä tuo estyminen mua silleen harmittanu. Oikeestaa mä oon siitä vähän onnelline, sillä mulle ei ois muute jääny yhtään omaa aikaa tälle illalle :D Ja sitähän mä tarviin mm. tän blogin kirjottamiseen ;) 

Ainii... ja eilisillasta vielä vähän. Mähän oon sijoitettu lapsi, eli mun oikeiden vanhempien kasvatusongelmien vuoksi mut on siirretty niiltä pois. No, mä oon alottanu nnyt lukeen sellasta kirjaa ku Anna-Leena Härkönen - Onnen tunti. Siinä on suuressa roolissa sijoitetut lapset sekä heidän huonot muistot ja kokemukset vanhempiensa kanssa. Olen siis itsekin kokenut aika lailla kaikenlaista, kaikkea edes itse muistamatta. Kirjan lukeminen herätti minussa muistoja ja tunteita, ja sai kyyneleet silmiin. Itse asiassa mä ihan oikeasti itkin. Meinasin lopettaa kirjan lukemisen (itse asiassa mun poikaystäväki ehotti sitä, ku näki miten se muhun vaikutti), mutta mä oon päättäny lukea sen loppuun. Se on mulle ku terapiaa ja saan purettua itteäni sekä käsiteltyä mun tunteita ja muistoja. Suosittelen kirjaa ehottomasti saman kokeneille ja jopa kokemattomillekkin. Koskettavaa luettavaa. 

Nyt taidan kuitenkin sulkea koneen (ainaki toivottavasti) ja alkaa viettämään iltaa, ja ehkä jopa jatkamaan lukemista :)  

Oikein rentoa iltaa myös sinne puolelle ruutua :)