tiistai 18. elokuuta 2015

Löytöjä part eka ja vika

Mä oon aina ollu huono kirppareilla kävijä. Tai no tarkemmin sanottuna, hyvä kävijä, huono löytäjä. Joskus sieltä on joku kirja tai lamppu (ihana löytö) tai vastaava esine mukaan tarttunu, mut vaatteita en oo jostain syystä koskaan kunnolla löytäny. 

Mulla on yks ihana ystävä, joka on maailman paras kirppareillä kävijä ja löytäjä ja ihan kaikkea :D
Sen kans lähin viime viikon alussa käymään. Oletuksena toki et mitää ei löydy, sama käyä vaan kävelemässä. Kierreltii vähä aikaa, ja silmään osu useampikin mukava löytö :3 Löysin muun muassa minihameen, jollasen oon aina halunnu, värissä, jota rakastan. Lisäks mukaan tarttu maailman ihanin (tällä hetkellä) prinsessamekko. Laitan kuvaa alle, sanat ei nimittäi riitä kertomaan <3

Tässä on se hame, pinkkinä tottakai :3



Tässä uusi rakkauteni <3


Kattokaa kuinka hyvin se passaa mun hiusten ja silmien kans yhteen. 
Nyt ku sais viel hyvän tilaisuuden käyttää tätä julkisesti :3


Sitte viel siitä asiasta muutama sananen, josta aiemmassa bloggauksessa kerroin teille. Puhun nyt siis leopardigekostani. Se oli sillon Salmari, vaan ei ole enää. Nykyiseltä nimeltään se on Höntti. Ja mistäs tämä nimi tulee sitten? Koska koko elukka vaan on niin pirun höntti XD höpö, hassu, omituinen. 

Meillä on hiukan ongelmia sen kans. Se on ollu mulla nyt päivän yli viikon, eikä ala syömään. Eläviä matosia sillä on koko ajan esillä, muttei oo syöny niitä. Myöskää kuivatut sirkat ei maistu. On se kuitenkin yöllä kalkilla/vitamiinilla käyny, koska kalkkia levinny lämmittelypaikalle ja kupin reunoihin. Jotain sentään. Tänään käyn ostaan jauhelihaa ja yritän jos se uppoais pienen kitoihin. Pitäkää peukkuja ja varpaita pystyssä. 


Tässäpä uusin kuva Höntistä. Se tuli 
kuikuilemaa ku siivosin sen terraa.

maanantai 10. elokuuta 2015

Oma Muru

Nyt mulla onki sitten paljon kerrottavaa. Tai no.. älkää innostuko, ei oikeestaan paljon. Ennemminki iso asia kerrottavana :D

Tehän tiedätte, et rakastan eläimiä, ja et mulla on aiemminki ollu lemmikkejä. Ne on kaikki ollu koiria, ja lisäks oon tuttavuutta tehny tuttujen tai sukulaisten kissojen kans. Aina luulin et koiran mä ekana omaks lemmikiks hankkisin. No eipäs käyny niin...

Mun kotiin muutti tänään Salmari, leopardigekko. XD Salmari-nimi tulee sen värityksestä. Se on ihan salmiakkijäätelön värinen, appelsiini- tai mangoraidoilla. Kaunis ku mikä. Jopa äiti rakastu sen ulkomuotoon. Eläväks koristeeks kutsu sitä :D

Oon tienny sen tulon perjantaista asti. Torstaina keksin tän jutun, ja nyt on siis maanantai. Nopeaa toimintaa vai mitä XD Ei kerkee miettiä, ettei ala kaduttaa ja peru koko juttua. 

Voitte kuvitella et tollane ois helppo tuoda kotiin, niin luulin minäkin. Mutta eipäs se vaan sormia napsauttamalla käy. Kyllä sen kans on tänää kiljuttu. Eläinliikkeessä siis siirsivät sen terraariosta mulle sellaseen pieneen rasiaan kuletuksen ajaks. Noh, se ei tykänny siitä laatikosta eikä siirtelemisestä yhtään, ja osoitti sen varsin odottamattomalla tavalla; se sihisi ja sähisi ja hyökki. Enemmä vaikutti siinä vaiheessa pelottavalta käärmeeltä ku söpöltä gekolta XD

Sitten sain sen kannettua kotiin, kiitos rakkaan ystäväni kaisan avusta. Laitettiin lämpölamput, kasvit ja ruuat paikalleen ja sen jälkeen gekon vuoro... Se oli edelleen säikkynä ja sihisi ku yritettiin laatikkoa avata. Siirrettiin siis se siinä laatikossa/rasiassa terraarioon, ja sit avattiin kansi. Kansi saatiin auki, ja odoteltiin vaan, et pieni tulis ulos. 

Puoli tuntia, jos sitäkään kerettiin istua keittiössä kahvilla, ku huomattii et Salmari kömpii laatikosta ulos. Löysi piilopaikan terraariosta nopeaa. Nyt ku kävin kaupassa, nii oli sillä aikaa tullu ulos paistattelemaan lampun alle :) melko nopeaa se meni takas laatikkoon ku huomas et tulin kotiin, mutta tuola se liikuskelee kuiteski koko ajan. Taitaa olla melko rohkee kaveri. Luin jostai et yleensä menee muutama päivä et tulevat piilosta ees ulos.

Mua vähän pelotti tää koko projekti aluks, koska en oo koskaa ollu sillai tekemisissä matelijoiden kans, Liskoja ja käärmeitä on nähny, mut vaan lasin läpi. Mutta pikkuhiljaa alan uskoa, et kyl meistä  viel alkuvaikeuksien jälkeen Salmarin kans hyviä kamuja tulee :3




Tässä eka kunnon kuva Salmarista, ku se on ulkona.