Jos ei jouluna ole lunta...

Muttaku on!!!

Ainaki näillä näkymin. Monesti se on satanu ja sulanu, mutta nyt ilma on pakastunu ja lunta on tänäänki väh sadellu. Eli eiköhän valkea joulu saada ainaki tänne suuntaan Suomea.

Oon niin onnellinen. Melkee kaikki joulua varten on tehty. Lahjat on melkeen laitettu, piparkakkutalo leivottu, mieli avattu entisestään enemmän :) Olen täysin valmis tähän vuoden punasimpaan ja varmaan ilosimpaan juhlaan. No okei... siivota pitää, ja toinen erä torttuja leipoa.

Nyt istun tässä kotosalla. Just sain yhen kirjablogin koulua varten kirjotettua. Jotenki todella hyvä ja ylpee olo. En oo oikeen viimeaikoina saanu mitään tehtyä ton koulun suhteen. Johtuu osittain tistä ja tosta kiireajasta siellä. Mutta kyllä se tästä, kun kevättä kohti päästään ja mieli kirkastuu.

Ja lisäks kävin toissapv taas salilla pitkästä aikaa. Tässä ollu kolmen viikon tauko sairasteluiden, kiireiden ja muiden henk.kohtasten syiden takia. Päätin heti ottaa sellasen kunnon reenin, ja vähän nostin jopa painoja. Ja sen on kyllä huomannu tämän ja eilisen päivän aikana; selkä, rinta ja käet aivan hullun kipeenä :D

En ookkaa varma oonko kertonu teille tästä mun saliharrastuksesta..? Se taiski olla yks syy mun kiiresii ja kirjottamattomuutee. Eli siis about puol vuotta sitte, hiukka alle, joskus syksyllä, aloin käymää kaverin kannustamana salilla. En uskonu, et se kestäis tai että jaksaisin kauaa sitä touhua. En nimittäin koskaan oo oikeen ollu tollasen liikunnan, tai liikunnan perään yleensäkkään :D

Kuitenkin, hyvälle ohjaajalle ja opettajalle, kiitos, mä pääsin mukaan tuohon touhuun. Jäin jopa koukkuun. Ekan kuukauden aikana mun paino tippu 3 kiloa. Mussahan ei siis ole ees paljon tipputtamista ja paino on ihan normaali, eikä mennä ees rajoilla. Siks se putoaminen on nii hiasta. Kävin noin kolme kertaa viikossa siellä ja vedin ihan täysillä joka kerta :)

Liikunnan lisäks aloin toki miettiin, mitä tungen suuhuni. Jonkun aikaa pidin jopa ruokapäiväkirjaa, mutta se osottautu vähä turhan tarkaks hommaks mun tarpeisiin nähen. Enhän mä kuitenkaan millään laihiksella ollu :D

Nyt sit tosiaa tauon jälkee palasin tuttuun saliin hikoilee. Tuli taas se sama ihana tunne ku treenatessa aina, ja aloin miettii, et miks oon ees ollu pois sieltä :D

Ja nyt ku asiaan päästii, nii oonhan mä toisenkin liikunnallisen harrastuksen alottanu. Tanssimisen. Keskiviikkosin on sellane aikusten DropIn-tunti, jossa joka tunnilla tutustutaan uuteen tanssilajiin ja opetellaan yks koreografia. Rakastan sitä!!! Nyt se vaan jäi pienelle joulutauolle, mutta pitäjän mukaan alkaa taas tammikuun puolesta välistä, niin pääsee taas tämäki täti jammailee :3

Ootteko koskaa miettiny, kuinka paljon palveluiden käyttämisessä muuten henkilökunta ja asiakaspalvelu vaikuttaa?
Ite oon tajunnu sen aika helekkarin hyvin tässä sali- ja tanssihommassa. Ku meen salille, "ohjaaja" terveehti, hymyilee ja kyselee miten menee ja mitä oon puuhaillu. Joskus jutellaa puoliki tuntia. Tanssiopettaja Annica on niin pirtee ja ilonen aina tunneilla, että siellä on kauheen mukava olla ja sinne on mukava mennä. Ei tunne oloaan yhtään ulkopuoliseks. Mutta voisin kuvitella, et jos tanssinopettaja vaan puhuin mikkiin tylsällä äänellä ja salilla sanottas "moi" kiinnittämättä enempää huomiota, vois äkkiä harrastukset jäähä. Ihmisen tulee tuntee ittensä tervetulleeks ja hyväksytyks. Eikä tää nyt ainoastaan koske harrastuksia.

Nyt on taas jauhettu hömpän lisäks vähän oikeeta asiaa. Joko sais lähtä rentoutuu ja oleskelee? Aattelin laittaa lämpimät kaakaot, ja painella sohvan nurkkaan peiton alle kattelee Gosiip Girliä :)

Muistakaahan tekin valmistautua ja hiljentyä joulun viettohon!

Muuttunut meikäläinen (ja Höne)

Rauhaisaa joulun odotusta, lukijani :3

Oon ollu kiireinen sellasen asian kans, jota en ikinä ois uskonu. Nimittäin lähenevän joulun. 
En tosiaa oo aiemmi ollu mikää erityinen jouluihminen, päinvastoin. Inhonnu sitä hössötystä, ja laittamista, joululauluista puhumattakaa. Vaan tänä vuonna musta on kuoriutunu jotain ihan uutta esille, nimittäin JouluSatu. 

Alotin tutusta ja turvallisesta, tortuista. Ne leivoin kaks viikkoa sitten (nyt siis on 4.12.2015) eli marraskuun puolen välin paikkeilla. Soitin joululauluja, valaisin kämpän kynttilöin j tunnelmoin. Tiiättekö sillai villisti yhdyin oikee laulamaanki. Outoa. Siitä se sitte lähti...

Seuraavan viikon googletin piparkakkutaloon ideoita, ja niitähä tuli :D jumaleissön, mä ihan puhkuin ideoista ja innosta sitä helkkarin minitaloa kohtaan. Myönnettäköön, into on edelleen päällä. Toteutus tapahtuu joko tänä viikonloppuna sunnuntaina, tai ens viikolla. Mä rakennan sen talon perskule vaikka joulun jälkee, kuha saan vaan värkätä sen :D

Eilen tää kaikki sai loppusilauksen. Ostin itelle vihreen kuusen, koristeet, valoja, ja muuta höskää. Tää kämppä alkaa olla ku joku joulun ihmemaa (Höntin terra viel koristelematta). Huomaatteko, oon ihan sekasi?? Tää tunne on mulle jotain nii uutta, etten oikee tiiä miten tähä suhtautuis. Pitäskö mun taistella vastaan, vai upota täysillä? Onko olemassa välimuotoa? Oonko seonnu vaan puhtaasti?'

Kyllä, varmaa seuraavana kysytte Höntistä. Yks päivitys ja siihe se jäi. Kyllä! Höntti on elossa, ja voi oikeen hyvin :) Pieni on edellee erittäin arka, mutta etiäpäin o tultu hyvin :) Muutaman kerran siivottu jo terraki ilman ongelmia. Ja selkeesti halua tutustua on. Aamusin aina ku herään ja pakkailen laukkua tuossa työpöydän vieressä, nii vauveli tulee kurkkimaa luolan suulle, et kuka se siellä. Kädelle se ei tule, mutta nuuskuttelee jo rohkeammin. Syöminenki on onnistunu jo luolan ulkopuolella mun ollessa vieressä. En ois ikinä uskonu, et tällai vois liskoa rakastaa. <3

Seuraavana hommana ens vuoden puolella meillä on hankkia toiselle isompi terra. Kasvanu vissiin sen verra. Mä en sitä tieteskää huomaa, ku päivittäin toisen kans värkkään. Kaverit vaa aina huomauttaa, kuinka paljon isompi se on ku aiemmin. Voisinki laittaa teille vähän kuvaa tänne tuosta HönttiPöntistä :D (Höntti, Höne, Hönde, Pöntti, Hönttipöntti, Zeus, Zuus, Hömppänä, Liskopisko, yms)

Voisin viel yhen jutun kertoa. Tänään kävin kampaajalla. Mulla oli aika suuret toiveet, joiden epäonnistumisen aika lailla tiesin, koska musta tukka, ja vaalennus vaikeeta. Kuitenkin ammattimainen kampaaja oli kertonu tästä etukäteen ja muistutti asiasta viel toimenpiteen alussa. Ja kuten arvattiin, se vaalennus feidas täydellisesti (sen jälkee ku se meinas sytyttää mun pään) XD Mitäpäs siitä, plan B käyttöö ja väri päähä. Tulos ei oo täydellinen, eikä läheskää sitä mitä mä halusin, mutta tiiättekö, mua ei haittaa! Muutos tähän tuli, ja vieläpä oikeen mukava ja sopiva :3 Oon tyytyväinen. 

Tässäpä ennen & jälkeen -kuva

Haluatteko kuulla vielä lisää? Höntistä? Minusta? 
Ettepä kuulekkaa!!! Mulla on paljon kerrottavaa, mutta saatte nyt muutaman päivän odotella mun uusimpia uutisia ;)


Ainii, ja mullaki on ollu teitä ikävä <3

Höntti lipoo kieltään namin aterian jälkee 

                                         

Ekalla aterialla ulkona

Hiukkasen tutkiskellaa paikkoja

Löytöjä part eka ja vika

Mä oon aina ollu huono kirppareilla kävijä. Tai no tarkemmin sanottuna, hyvä kävijä, huono löytäjä. Joskus sieltä on joku kirja tai lamppu (ihana löytö) tai vastaava esine mukaan tarttunu, mut vaatteita en oo jostain syystä koskaan kunnolla löytäny. 

Mulla on yks ihana ystävä, joka on maailman paras kirppareillä kävijä ja löytäjä ja ihan kaikkea :D
Sen kans lähin viime viikon alussa käymään. Oletuksena toki et mitää ei löydy, sama käyä vaan kävelemässä. Kierreltii vähä aikaa, ja silmään osu useampikin mukava löytö :3 Löysin muun muassa minihameen, jollasen oon aina halunnu, värissä, jota rakastan. Lisäks mukaan tarttu maailman ihanin (tällä hetkellä) prinsessamekko. Laitan kuvaa alle, sanat ei nimittäi riitä kertomaan <3

Tässä on se hame, pinkkinä tottakai :3

Tässä uusi rakkauteni <3

Kattokaa kuinka hyvin se passaa mun hiusten ja silmien kans yhteen. 

Nyt ku sais viel hyvän tilaisuuden käyttää tätä julkisesti :3

Sitte viel siitä asiasta muutama sananen, josta aiemmassa bloggauksessa kerroin teille. Puhun nyt siis leopardigekostani. Se oli sillon Salmari, vaan ei ole enää. Nykyiseltä nimeltään se on Höntti. Ja mistäs tämä nimi tulee sitten? Koska koko elukka vaan on niin pirun höntti XD höpö, hassu, omituinen. 

Meillä on hiukan ongelmia sen kans. Se on ollu mulla nyt päivän yli viikon, eikä ala syömään. Eläviä matosia sillä on koko ajan esillä, muttei oo syöny niitä. Myöskää kuivatut sirkat ei maistu. On se kuitenkin yöllä kalkilla/vitamiinilla käyny, koska kalkkia levinny lämmittelypaikalle ja kupin reunoihin. Jotain sentään. Tänään käyn ostaan jauhelihaa ja yritän jos se uppoais pienen kitoihin. Pitäkää peukkuja ja varpaita pystyssä. 

Tässäpä uusin kuva Höntistä. Se tuli 

kuikuilemaa ku siivosin sen terraa.

Oma Muru

Nyt mulla onki sitten paljon kerrottavaa. Tai no.. älkää innostuko, ei oikeestaan paljon. Ennemminki iso asia kerrottavana :D

Tehän tiedätte, et rakastan eläimiä, ja et mulla on aiemminki ollu lemmikkejä. Ne on kaikki ollu koiria, ja lisäks oon tuttavuutta tehny tuttujen tai sukulaisten kissojen kans. Aina luulin et koiran mä ekana omaks lemmikiks hankkisin. No eipäs käyny niin...

Mun kotiin muutti tänään Salmari, leopardigekko. XD Salmari-nimi tulee sen värityksestä. Se on ihan salmiakkijäätelön värinen, appelsiini- tai mangoraidoilla. Kaunis ku mikä. Jopa äiti rakastu sen ulkomuotoon. Eläväks koristeeks kutsu sitä :D

Oon tienny sen tulon perjantaista asti. Torstaina keksin tän jutun, ja nyt on siis maanantai. Nopeaa toimintaa vai mitä XD Ei kerkee miettiä, ettei ala kaduttaa ja peru koko juttua. 

Voitte kuvitella et tollane ois helppo tuoda kotiin, niin luulin minäkin. Mutta eipäs se vaan sormia napsauttamalla käy. Kyllä sen kans on tänää kiljuttu. Eläinliikkeessä siis siirsivät sen terraariosta mulle sellaseen pieneen rasiaan kuletuksen ajaks. Noh, se ei tykänny siitä laatikosta eikä siirtelemisestä yhtään, ja osoitti sen varsin odottamattomalla tavalla; se sihisi ja sähisi ja hyökki. Enemmä vaikutti siinä vaiheessa pelottavalta käärmeeltä ku söpöltä gekolta XD

Sitten sain sen kannettua kotiin, kiitos rakkaan ystäväni kaisan avusta. Laitettiin lämpölamput, kasvit ja ruuat paikalleen ja sen jälkeen gekon vuoro... Se oli edelleen säikkynä ja sihisi ku yritettiin laatikkoa avata. Siirrettiin siis se siinä laatikossa/rasiassa terraarioon, ja sit avattiin kansi. Kansi saatiin auki, ja odoteltiin vaan, et pieni tulis ulos. 

Puoli tuntia, jos sitäkään kerettiin istua keittiössä kahvilla, ku huomattii et Salmari kömpii laatikosta ulos. Löysi piilopaikan terraariosta nopeaa. Nyt ku kävin kaupassa, nii oli sillä aikaa tullu ulos paistattelemaan lampun alle :) melko nopeaa se meni takas laatikkoon ku huomas et tulin kotiin, mutta tuola se liikuskelee kuiteski koko ajan. Taitaa olla melko rohkee kaveri. Luin jostai et yleensä menee muutama päivä et tulevat piilosta ees ulos.

Mua vähän pelotti tää koko projekti aluks, koska en oo koskaa ollu sillai tekemisissä matelijoiden kans, Liskoja ja käärmeitä on nähny, mut vaan lasin läpi. Mutta pikkuhiljaa alan uskoa, et kyl meistä  viel alkuvaikeuksien jälkeen Salmarin kans hyviä kamuja tulee :3

Tässä eka kunnon kuva Salmarista, ku se on ulkona.

Aaltoillen kesään

Jälleen kerran kesän alkava lämpö hellii meitä. Tänään on vielä suhteellisen kylmä, etenkin tuon tuulen takia, mutta ei se kauaa vaadi, et saa vetää jo minihameen päälle. Tää kesä on mulla melkolailla töitä täynnä; pitää valmistella opparia ja tienata tottakai. Onnellinen minä, jolla on kesätöitä. 

Mut kaiken tän tavallisen lämmön ja jokavuotisen ihanuuden keskellä, mä oon hullantunu ihan uuteen juttuun, johon en uskonu, et koskaan innostusin. Puhutaan valokuvauksesta. Mä ostin uuden puhelimen , jossa on "pikkusen" parempi kamera ku edellisessä. Otin  muutaman luontoon liittyvän testikuvan ja niiden laadun ja onnistumisen takia mulla on kauhee hinku ulos koko ajan. Tänään oli sen verran kaunis ilma, tuulesta huolimatta, et uskaltauduin taas testailee. 

Jotenki tossa kuvauksessa mua kiehtoo luonto, ja siinä etenki vesi. Lisäks sit tää kevään alkava vihreys ja puiden lehdet innostaa jotenki. Noh, sanoista tekoihin, laitan teille tähän muutaman otoksen :) 

Tässä muutama otos parin päivän takaa

Keminmaa, Rantatie 29.5.2015

Keminmaa 27.5.2015

Tämän päivän (30.5.2015) tuotoksia Kemistä

Kevättä rinnassa

Hellou rakhaat lukijat :3

Kevät tulee nopeaa, ja sitä mukaa mieli kevenee. Ainaki mulla. Mikähän siinä on? Vaikka kesä ei mullakaan muuta paljon mitään elämässä, niin silti sen tuloa oottaa ihan innolla. :D Oisko se se lämpö ja kesän tuoma yleinen iloisuus vaan sitten.

Tällä hetkellähän mä siis istun päivät tuolla Keminmaassa, Talousnetin toimistolla, ja teen kirjanpitoja. Tosin viime kerrasta erona taitaa olla se, et teen nyt palkatta töitä, ku oon siellä työharjottelussa. Kolme kuukautta pitäs jaksaa, joista nyt alkaa ensimmäinen olla takana. Mut pakko myöntää, et vaikka rakastan tuota työtä, niin ei se enää palkatta oo niin kivaa :/ Jotenki siitä on kadonnu se mukavuus. Ei sillai saa mitää palkintoa siitä työstä, nii tuntuu, et se on ihan turhaa. Sitte iltasin ku jään tienaamaan töiden jälkeen, nii sit maistuu :3

Tosin mukavaa on ollu ku oon saanu oppia ihan uutta. Oon saanu avustaa tilinpäätösten tekemisessä täsmäyttämällä tilejä ja tekemällä tasekirjoja. Aluks oli palaa hermot, mutta muutaman työn jälkeen, se alko luistamaan, ja musta alko oleen jotain hyötyäki. Odotinki tolta työharjottelulta, et pääsisin käsiks johonki uuteen ja vähän haastavampaan, ku peruskirjaamiseen. Ja vielähän tässä on kevättä jäljellä oppia. Uutta odotellessa siis :)

Vähän vaan meinaa raskasta noin arkena olla. Ensin on se kaheksan tunnin työharjottelupäivä. Sen jälkeen jään useesti tienaamaan illaks ainaki muutamaks tunniks, kiireaikoina saattaa mennä pitempäänkin. Eli mun päivät on sellasia vähintään kymmenen tuntia pitkiä. Illalla ei sitten jaksakkaan muuta ku maata ja tuijotella televisiota. Ymmärrätte varmaan. 


Nythän on pääsiäinen. Kysykää ihmeessä, mitä oon lomalla hommannu!! No mä tiivistän tän loman tunnelmat teille yhteen kauniiseen sanaan: SAIRASTANU! Khyllä! Viimesenä työpäivänä jo olin ihan tuskissani töissä ja melkein lopetin päivän kesken. Sitte loma onki menny ihan sängyn pohjalla, yskien, aivastellen, niistäen, ja muutenki huonosti voiden. Tänään vasta ollu ensimmäinen ihan ok-päivä ja oon jaksanu puuhaillakki jotain. Mutta oon onnellinen, et sain sairastaa lomalla, ettei mee työpäivät hukkaan, eikä jää palkat saamati :D

Ja lomalla sairastuksen lomassa oon kerenny hyvin sukeltaa internetin ihmeelliseen maailmaan, ja rikkoa lupaukseni. Mulla oli lupaus, etten tilaa nyt netistä mitään ennen ku kaikki velat on maksettu poies. No, tuossa ennen lomaa, koruja naamaan vaihdellessani, huomasin et pari palloa ja tappia on siinä kunnossa, et ne joutaa roskikseen. Uusia en oo tilannu ja tosiaa vanhat alkaa olla lopussa, eli oli pakko tilata uusia. Mut älkääs huoliko, ei mulla menny ku kymppi ja sain varastot kuntoon taas hetkeks :) Tässä viel sivusto, josta tilailen. Suosittelen reiällisille tätä sivustoa, koska siel on yyber-halpaa ja kuitenki laadukasta kamaa:

https://www.crazy-factory.com/fi/

Ja juu, mitähän tässä muuta? :D en mä oikeen oo mitään kerenny ku oon ollu niin kiireinen noiden töiden kans. Laitan tähän muutaman uuden kuvan minkä oon saanu otettua kireen keskellä :3

Kaunista kevättä kaikille!

Tyyliä(kö)?!?

Nyt on taas vähän uudistettu tätä kuontaloa :DD Oli tarkotus värjätä hiukset, ja niin ne värjättiinki. Tosin tulos ei ollu ihan täydellisen toivottu XD Mutta, tiättekö, mä oon tyytyväinen. Ja vaihteluahan mä hain!!

Tässä ehkä paras otos <3

Gangsta!

Smile for me!

<3 Systerin kans iltaa <3

Ollaa me söpöjä!

PerfectMe

Piupaupou vaan kaikille taas :)

Istahin tohon sohvalle about kaks tuntia sitten, ja yritin valita Netflixistä sopivaa leffaa itelleni. Suosituksissa oli joku #Thinspiration, joka vaikutti kuvayuksen mukaan tosi hyvältä. Siinä siis oli tyttö, joka eksy tällaselle anorektikoiden sivulle, missä ne kannustaa toisiaan olemaan syömättä ja laihuttaamaan. Se tyttö sitten lähti siihen mukaan ja siitä itestäki tuli anorektikko. Mä en siitä leffasta halua paljon paljastaa, koska toivon et katotte sen ite, mutta sen verran voin sanoa, et mikään helppo katottava se ei ole. Julmaa, miten joku voi tuntea tai käyttäytyä noin. 

Mulla on itelläki ollu tosi paljon paino-ongelmia. Pienenä olin liian laiha, todella huonossa kunnossa. Sijaisperheessä mä onneks sain kunnon ruokaa, sain hiukseni takasi ja kasvoin reippaaks ja tasapainoseks tytöks. Murrosiässä paino lisäänty aika paljon. Lopetin kouluun kävelemisen ja namujen syönti lisäänty huimasti. Sehän se riittää. Kuten kuvitella voitte, se ei mitenkää helppoa tietenkää ollu.

Oon yrittäny laihuttaa monta kertaa. Eri tavoin. Liikkumalla, vähentämällä ruokamääriä, syömällä terveellisemmin ja jopa olemalla syömättä. Tuohon viimeseen musta ei onneks millään ole :D nälkä voittaa aina, lucky me!

Sillon nuorempana, teini-iässä, kaikkien muiden ongelmien lisäks, se "lihavuus" vaivas tosi paljon. Toivoin monesti, etten ikinä ois oppinu syömään kunnolla, ja oisin sellanen luuviulu edelleenki. En ollu yhtää sinut itteni kans, häpesin itteäni. Tiiän, se on nuorilla, naisilla etenki, tosi tavallista. valitettavasti. 

Nyt ku mä oon 22 ja käsitelly ja kattonu itteäni tarpeeks, mä voin sanoa olevani nätti. En mä halua olla luuviulu, enkä mikää anorektikko. Mitä sitte jos on vähän ylimäärästä? Ei se mua estä. En mä missään vaiheessa voi saaha tehtyä itestäni täydellistä. On opittava elämään ittensä kans, ja sen mä oon tehny. Mä kelpaan mulle, muille ei mitää väliä!  

Tietenkää tää muutos ei ihan päivässä oo tapahtunu. Taistelemaan oon joutunu ja paljon. Oon kattonu itteä peilistä, itkeny ja hokenu et oon kaunis. Mulla oli tehtävänä yhteen aikaan joka aamu kattoa peiliin ja mainita yks hyvä asia ittessäni, joko kehossa tai taidoissa. Niin siinä pikkuhiljaa mieli avautu, ja tajus, et on arvokas, ja ihan yhtä nätti ja taitava ku kaikki muutki.

Mä vaan toivosin, et oisin osannu tän ajatusmallin jo sillon about 10 vuotta sitten. Kuinka paljon helpompaa mulla oiskaa ollu? Kuinka oisin voinu keskittää energiani ihan johonki muuhun, ku itteni mollaamiseen ja epäkohtien tarkasteluun? Mä toivon, et jokainen tätä lukeva, joka painii samojen ongelmien kans, vois ymmärtää mun pointin.

Haastan teidät, rakkaat lukijani, tekemään samoin ku mä, ja ettimään itestänne vähintää yks hyvä asia! Toivosin et kirjotatte ajatuksen(ne) tonne kommentteihin. Haluan tietää, kuinka hyviä ja ihania ja kauniita lukijoita mulla on!

Muista: Sinä olet täydellinen, täydellinen sinä, omalla tavallasi!

Timanttikeho

Heiijj!! 

Nyt mulla taas onki jotain positiivista kerrottavaa. Kaikki on hyvin, ja paineet laskenu huomattavasti. Viime kerralla mulla oli kaikki mittarit poksahtamaisillaan ressin ja ahistuksen takia. Asiat on muuttunu siitä aika paljon. Tai en mä tiiä onko asiat muuttunu, vai mun suhtautuminen niihin :D

Mutta siis puhutaan vaikka tästä päivästä ekana. Meillähän on siis ollu niitä opparikursseja (opinnäytetyökursseja), joissa meitä on valmisteltu tuota suuurta yötä varten ja annettu ohjeita. Siellä on tullu vähän sellanen "mihin mä oikeen oon joutunu"-olo. Tiiättekö? Mutta huomiseks on erään tehtävän palautus. Tein sen tehtävän kuitenki jo tänää ja sain asioihin vähän selvyyttä. Sen tehtävän tarkotus oli siis avata vähän sitä opparia ja sen toteuttamista. Ei mitään tarkkaa ja vakavaa vaan tarkotus oli miettiä ja pohtia asiaa ja avata sitä opettajalle vähän. No, mä tutkin aineistoja, ja kirjottelin ajatuksen kans. No, niinhän siinä kävi et se asia alko aukeemaa ihan oikeesti. Täytin sentehtävän jälkeen vielä ideapaperiaki. Se siis on sellane paperi, jossa kerrotaa opparista kaikki tärkee: nimi, tutkimustapa, syy aiheeseen, rajaukset ja kaikki tällane mikä pitää tietää, ku alottaa tekemää. En mä sitä valmiiks saanu, mutta eihän se idea olekkaa, et lapetaa kaikki samana iltana paperille. Mä ainaki yritän hauduttaa ajatuksia päässä jonku aikaa. Niin siitä tulee kypsää ja hyvää tekstiä :)

Sit tässä illalla viel hyvissä fiiliksissä päätin vähän "taiteilla". Tein tohon mun Takova-vihkoon kauan odotetun kansipiirroksen eli meän logon :3 Näyttää kyl hyvältä, tsekkaa vaik:

Tuossa siis mun yritysvihko, eli mihin kaikki tarvittava tieto 

kerätää. Ja vieressä muutama (vain osa) meistä kirjotetuista jutuista

lehtiin. Äläkä unohda luovaa kaaosta kaiken kauniin ympärillä :D

Koulun kans siis kaikki ok. Nyt sitte jotain vielä parempaa ;) Te kaikki tiiätte et oon erityisen kiinnostunu noista neuloilla aiheutetuista rei'istä ja niissä sijaitsevista metallitapeista. Näin karkeasti ja mahdollisismman vaikeasti sanottuna. No, oon jo usean vuoden suunnitellu erästä korua, joka on aika rohkeutta vaativa ollu mulle. Eilen sitten kävin sen laittamassa. Puhumme siis.... ratatata... napakorusta :D  Navassani on reikä!!!Ja tappi! Ja tapin päässä pinkki timangi! :D Olen onnellinen. Onhan toi kipee... joo on! Ei pysty istuu kunnolla, ku se tapin alaosa painaa navan alaosaan ja se tietty siihen haavaan vaikuttaa... :/ ollu aika tuskanen työpäivä, ku istunu koko päivän, mutta särkylääkkeet autto pahimmalla hetkellä. Ja niinku äiti on opettanu: kauneuden eteen pitää kärsiä!!

Tässäpä vielä kokoelmaa sitten mun lävistyksistä (navasta ette saa XD )

ette voi kieltää, etteikö nää sopis mulle :3

Joskus oli kulmakoru, mut se ei parantunu ja oli ihan

 sairaan kipee, nii oli pakko ottaa pois

Kevään huuma... vai ressikö se oli?

Hellöy rakkaat lukijani!

Oon teille taas elämäni velkaa, ku en oo kirjottanu. Tässä on taas ollu inspiraation puutetta, mielipahaa, huono elämänvaihe, kiire ja kaikki maholliset mitä vaan olla ja voi. En siis selittele, kerron vaan :D Jos alkaa ikävä tulee, ja tylsistyttää oottaa nii laittakaa mulle aina muistutusta jossain päin! On tää kirjottaminen mielessä käyny lähes päivittäin, mut tiiääte varmaa sen tunteen, joka iskee ku ajattelee jotain tekemistä: "ähh, en mä nyt jaksa. Kerkee myöhemminki". Se mulla on ollu vahvana tässä uuden vuoden jälkee. Etenki tän blogin kohalla. Anteeks :(

Mutta siis, palataan aikaan jolloin viimeks tänne päivitin. Oottakaas sekka, mä tarkistan, millo se edellinen  kerta oli. Hetkinen.... 

Näyttäs olevan ennen joulua, just 23.päivä. No siitä onki hyvä jatkaa. Joulu siis oli. Mä vietin sen porukoiden kans mun siskon Minnan ja sen perheen luona. Siellä oli siis niiden perhe, niiden sijotuslapset, niiden isä ja meä porukat (isä, äiti, mie). Kauhee hössötys, ku lapsia oli niin paljon. Mut lapsissahan se joulu näkyy: se odotus ja ilo. Mä niin haluaisin vielä kokea sen. Harmi, ku ihmisen pitää aikuistua. Se on niiiin monella tapaa väärin. Kuinka paljon siinä menettää?

Kävihän meillä toki Joulupukkikin siellä. Lahjoja tuli, toisille enemmä,toisille vähemmän (lapsille toki ne enimmät). Mie sain suhteellisen tarpeellisia lahjoja. Sain porukoilta toivomani mikron (edelline meni rikki pari viikkoa enne joulua ja uuden porukoilta toivoin) ja sitte Serkkuherkulta sain maailman ihanimman joululahjan: Victoria Francesin pussilakanasetin. Oon siis jumalaton Francesin fani. (niille jotka ei tiiä, mikä tai kuka se on, nii tsekatkaa linkit ja kuvat kirjotuksen lopusta)

Joulupäivänä sitten kävin mummolassa istumassa, ja toivottamassa joulut, syömisestä puhumattakaa :DD Mummolta sain toivomani talviasusteet ja pyyhkeitä. Joulu siis toi mukanaan melkolailla hyödyllisisä, toivottuja lahjoja, mikä on tietysti hyvä!

Uusi vuosi meni sitten vähän huonommin. Olin kipeänä. Ei kuumettä, mutta tukkoisuutta, kurkku kipeä ja yleisesti nuhainen ja kipeä olo. Kyl mä yritin vähän ottaa, mut ei se menny alas. Koko illan vaan teki mieli mennä nukkumaan, ja käskeä kaikki ulos :D Jaksoin kumminkin. JeeJee...

Nyt tässä on sitten koulun alun jälkeen, no, käyty koulua :DD Ettepä ois arvannu XD Ja tietty töissä sitten siinä ohella. Pitäähän se tienatakki. Tuossa just toissapäivänä bloggasin niitä kouluun luettavia kirjoja 3 kappaletta ja huomasin et mulla on kohta puolet kirjapisteistä kasassa. Ei paha! Tiiättekö, siitä iski joku hirvee inspis alkaa lukeen lisää. Tänään kävin aamulla lainaamassa koululta taas "muutaman" (viis) kirjaa, jotka nyt ois tarkotuksena lukea seuraavan kuukauden aikana :D saas nähä, jatkuuko tää inspis niin pitkälle. Pitäkää mulle peukkuja!!

Ja toinen juttu kouluun liittyen. Nythä on siis se aika mun kouluttautumisessa, et valmistuminen on about vuoden päässä: joulukuussa. Jos siis kaikki menee ajallaan. Mutta siis, opparia pitää alkaa tekeen. Meillä on ne kurssitki jo alkanu ja pieni ressi pukkaa. Ensimmäisellä opparikurssilla kuultiin, että ollaan myöhässä aikataulusta. Lisäks opettaja kerto et me, jotka opiskellaa Akatemialla, ollaa huonossa tilanteessa, ku meil on se työharjottelu käymättä. Se kuulemma katkasee työn aika hyvin. Ja sitten vielä; mulla ei oo ees aihetta -.- Voisko paskempaa rykelmää uutisia samaan aiheeseen liittyen tulla? Ressi oli suuri!

Nyt oon tässä parin päivän aikana selaillu tota Theseusta (oppareiden kirjasto netissä) ja katellu haluamani aiheesta tehtyjä aiempia oppareita. Alkaa ajatus selkiytyy. :) Pikkuhiljaa pääsis tekeenki sitä opparia ja kirjottelee alkua ja hankkimaan lähteitä, nii oisin jo tyytyväinen. Ehkä tässä joku päivä. Ei kiirettä. Haudutellaan aihetta ja sisältöä vielä!

Joo o.. mitähän muuta mä tähän pölöttäsin. Ei tuu mitää erityisen tärkeetä mieleen tähän hetkeen. Sanotaan nyt vaikka tähän loppuun, et kaikki on hyvin :) Mikään ei paina, ja elämä hymyilee. Minä vielä enemmän! 

Tässä on sitten teille tietämättömille muutama linkki siihen Francesiin liittyen. Oon kyl siit aiemminki puhunu, mutta kertaus on opintojen äiti :3

Wikipedia, suomalainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Victoria_Franc%C3%A9s

Google, kuvahaku: Victoria Frances

https://www.google.fi/search?q=victoria+frances+wallpaper&sa=X&es_sm=93&biw=1366&bih=643&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ei=e5rHVMG7HevmyQOv0YHQCw&ved=0CB0QsAQ#tbm=isch&q=victoria+frances+