Minä vain

Tässä uudempaa kuvaa musta :) Otettu 22.3.2014

Iltana erään lauantain

Hyvää iltaa rakkaat lukijat!

Kuullostipa taas joltain uutisten lukijalta tai juontajan alotussanoilta :D Ehkäpä se oli ennustus, jos mä vaikka alkasinki jommaks kummaks! Miltä kuullostas? Musta ainaki ihan pirun hyvältä. Oon nimittäin aina halunnu telkkariin ja olla kuuluisa. Se ois hauskaa, vapauttavaa. Ei sellasta toimistossa istumista tai kassalla kököttämistä. Mitenhän mä nyt taas tähänki asiaan eksyin -.-' 

Eilen oli siis perjantai. Se olikin sitte vähä erilainen perjantai. Normaalisti tuona viikon viimeisenä arkipäivänä mulla ei oo koulua, ja sen vuoksi oonkin menny aina töihin. Pikkasen tienaamaan mun pienten tukien lisäksi. Vaan, eilenpäs en mennykkään. Sen sijaan lähettiin tyttöjen kans (meän tiimin tytöt) ajamaan aamulla puol kaheksan aikaan kohti Rovanimeä, tarkennettuna Tivolia. Matkan syynä ei siis ollu mikää normaali huvittelu-/shoppailuvietti, vaan ihan asiallinen seminaari.

Fläsh-tapahtuman aiheena oli oman tien löytäminen ja selviytyminen. Puhujina oli useita yrittäjiä, opiskelija sekä yrityksensä menettänyt ihminen kertomansa oman tarinansa. Kuuntelin innostuneita ja mielenkiintoisia kertojia, ja yritin ottaa oppia tulevaisuutta varten. Kuitenkin kaikista paras ja mielenkiintoisin esitys oli itse Arman Alizadilla, joka olikin tapahtuman päätähti. Hän vietti lavalla tapahtuman viimeiset puolitoista tuntia, kertoen omista kokemuksistaan ja kuinka päätyi tv-alalle. Kaikki hänen kokemuksensa ovat olleet jotain niin suurta ja mahtavaa, ainakin minun maailmaani verrattuna, etten vaan voi ymmärtää, kuinka hän on uskaltanut. Kuten Arman itsekin korosti ja muistutti, että pelon ei saa antaa hallita elämää. Hänkään ei ole peloitta astellut, vaan rohkeasti voittanut pelkonsa ja antanut palaa. 

Olen miettinyt Armanin sanoja tässä nyt päivän ja tullut siihen tulokseen, että minuh täytyy myös rikkoa omia rajojani. Aion mennä ennen kesälomaa Torniossa ilmaiseksi viikoittain järjestettävään korva-akupunktioon. Ja nyt jokainen varmaa ihmettelee, että miks. No, vastaus on erittäin selkeä. Mähän pelkään ihan julmetusti piikkejä. Akupunktiota en oo voinu aikasemmin ees ajatella, koska ajatus usean piikin tunkemisesta mun ihon sisään alkaa pelottaa heti. Ja nyt, mä aion voittaa itseni ja mennä sinne. Pakkohan mun on. En mä muuten ikinä kasva ulos näistä mun typeristä peloista. Ja vaikka se ei pelkoa poistaskaa, nii ainaki mun itsevarmuus kasvaa, koska mä oon uskaltanu.

Toinen mitä oon ajatellu tehä voittaakseni mun pelot, on hypätä benji-hyppy. Sitä mä oon suunnitellu jo pitemmän aikaa. En oo ees varma oonko jo kertonu siitä teille aiemmin, mutta mikäli en, niin sanonpa sitten nyt. Eli, mä pelkään korkeita, avonaisia paikkoja. Ja ei mitkään korkeilla parvekkeilla seisomiset oikeen tunnu sen pelon todelliselta voittamiselta. Mutta tää benji-hyppy vois olla sellane. Lisäks se on iso kokemus, jonka aika moni ihmminen kokee ja haluais kokea. Se on suuri askel lähes jokaiselle. Kun sitä ei kuitenkaan ihan arkisin sillain voi kokea ja testata. 

Nyt mä voisin kertoa teille mun tästä päivästä sitten :)

Eli, mä heräsin aika myöhään. Vasta kahen aikaan päivällä. Tosin eilen illalla valvoin tosi myöhään, että nukuin vaa univelkoja pois. Sitähän varten ne viikonloput on, eikös :3 Sitte mä siivoilin tässä vähän, ja mietin että milleköhän fiksulle sitä alkais, ettei mee hyvä päivä ihan hukkaan. Päätin sitten alkaa reenaileen taas pitkästä aikaa. Tanssiskelin, jumppasin, tein lihaksia ja alotin ton lankkuhaasteen. (mikäli et tiedä mikä se on, laitan postauksen loppuun idean).Kaiken reenamisen jälkee mulla oli joka paikka jumissa. Vatta ihan kipee ja jalat jumissa. En ois varmaa ees portaita päässy alas. Reenauksen jälkee mä päätin tehä pitkästä aikaa jotain herkkua itelleni. Leivoin omenapiirakan, sellasen yksinkertasen ja iisin, mutta silti makena ja hyvän omenapiiraan :) Maistoinki jo muutaman palasen ja hyvää oli :3 Tän kirjottamisen päätökseen saatuani, mä painelen sohvan nurkkaan (tai vaihtoehtosesti sänkyyn) ja alan lukemaan :) Siihenkää en oo uppoutunu vähään aikaan, siispä nyt täytyy. 

Mutta hyvää yötä kaikille, ja te jotka bailaatte, biletätte tai juhlitte, nii pitäkää hauskaa munkin puolesta :) Kauniita unia

Smile! You are beautiful! <3

P.P.S. Tässä lupaamani lankkuhaasteen ohje 

OHJEET:

Päivä 1 - 20 sekuntia
Päivä 2 - 20 sekuntia
Päivä 3 - 30 sekuntia
Päivä 4 - 30 sekuntia
Päivä 5 - 40 sekuntia
Päivä 6 - LEPOA
Päivä 7 - 45 sekuntia
Päivä 8 - 45 sekuntia
Päivä 9 - 60 sekuntia
Päivä 10 - 60 sekuntia
Päivä 11 - 60 sekuntia
Päivä 12 - 90 sekuntia  
Päivä 13 - LEPOA
Päivä 14 - 90 sekuntia
Päivä 15 - 90 sekuntia
Päivä 16 - 120 sekuntia
Päivä 17 - 120 sekuntia
Päivä 18 - 150 sekuntia
Päivä 19 - LEPOA
Päivä 20 - 150 sekuntia
Päivä 21 - 150 sekuntia
Päivä 22 - 180 sekuntia
Päivä 23 - 180 sekuntia
Päivä 24 - 210 sekuntia
Päivä 25 - 210 sekuntia
Päivä 26 - LEPOA
Päivä 27 - 240 sekuntia
Päivä 28 - 240 sekuntia
Päivä 29 - 270 sekuntia
Päivä 30 – PIDÄ ASENTO NIIN PITKÄÄN KUIN PYSTYT !!

Happy Life for Me

Pööpelispöö 

Tänään on suhteellisen hyvä päivä. Aurinko paistaa, lumi sulaa ja vedet virtaa vuolaina kaduilla. Varmaa lähes kaikille tulee tällasena päivänä kesän kaipuu. Ihan niinku mullekkin. Alkaa heti miettimään ne aamut, ku herää auringon säteisiin, saa vetää mahdollisimman vähän vaatetta päälle ja pääsee ulos kärvistämään itteään. Marjukan sanojen mukaan istutaan siis päivittäin Kemin Makasiineilla ja juodaan limelonkeroa :D

Mä sain jopa tulevalle kesälle hyviä uutisia. Mullahan ei siis viime kesänä ollu töitä vaan pelkkää vapaa-aikaa, enkä oikeen saanu mitään kehittävää aikaseks. Nyt kuitenki sitten sain paikan ilmeisesti koko kesäks, eli palkkatilanne paranee ja tekemistä riittää :) 

Tuo työn saanti sattu aika hassusti. En yhtää osannu odottaa sitä. Eli viime viikolla, ku oli hiihtoloma ja päivät aikaa, mä ajattelin mennä käväseen mamman toimistolla (tilitoimisto) kahvilla, kun sielläkään ei oo tullu käytyä aikoihin. No, mä soitin, varmistin ja luvan saatuani menin Keminmaahan. Äiti oli kiireiltänsä unohtanu laittaa kahvin kiehumaan, joten mä sitten reippaan tyttönä sen tein. Keitin ei oo mikään maailman nopein, joten meillä oli aikaa jutella työntekijöiden (ennestään tuttuja kaikki) ja äidin kanssa. 

Mä siis oon ollu toimistolla aiemmin töissä eli osaan tehä siellä hommia suhteellisen hyvin. Se työntekijä, jonka kans juttelin eniten siinä, kysy sitten multa: "tuntisiks sie olos kotosemmaks, jos antasin sulle kuitteja teippailtavaks?" No tottahan toki mä suostuin. Saa siinä ootellessa pikkusta näperreltävää. Ja niin se kahvi sitten lopetti porisemisen. 

Siinä sitten kahvihuoneessa istuttiin ja juteltiin. Kaikesta maan ja taivaan välillä. Enimmäkseen kuitenkin mulle kerrottiin, kuten tavallista, toimiston kuulumisista ja asiakkaista. Siinä sitten ohimennen äiti kysäs multa, että jäänkö töihin loppupäiväks. Luulin, et se oli vitsi, joten toki vastasinkin vitsillä. Kuitenkin jonku ajan juteltua, tultiin siihen tulokseen, että mä käyn loppuviikon (ke, to ja pe) töissä toimistolla ja kannan korteni kekoon. Kyllähän se mulle kelpas. Tekemisen puutetta oli koko alkuviikko ollu ja nyt siihen tulis mukava ja odotettu muutos. 

Sen loppuviikon aikana kävi ilmi, että mä saan mennä töihin joka perjantai (koulua ei ole) ja lisäksi sain kesätyöpaikan. Voisko ihminen enää onnellisempi olla? Olin jo kerenny katella työopaikkoja netistä, ja melkeen täytellä jo CV:n ajankohtaseks. Eipäs enää tarvii ja lisäks saan tehtyä työtä, josta tykkään ja jonka osaan :)

Lisäks tässä työssä on se hyvä puoli, että se on Keminmaassa. Eli työn ohella mä saan aika hyvin liikuntaa kesällä. Nimittäin menin lupaamaan itelleni, että mikäli paikan mammalta saan, alan pyöräillä lähes päivittäin (säästä riippuen) toimistolle :) Eli tällä mennään!!! :D

Muuten mulla ei sitten ookkaan menny niin hyvin. Oon tässä viimeset pari viikkoa ollu kipeenä. Kurkkukipua, kuumetta, flunssan oireet. Ja tuossa viime viikonloppuna, mulla alko silmätulehus. Perjantaina illalla mulla alko kirvellä vasenta silmää ihan hirveesti. Luulin et se johtu piilarista, joten poistin sen. Kuitenkin heti sen jälkeen, kutina ja kirvely paheni, sekä silmä alkoi vuotaa jumalattomasti. Noh, kestin sitä illan ja ajattelin että menee yön aikana ohi, niin kuin normaalistikin.  Noh, lauantaina sitten herätessäni MOLEMMAT silmät olivat rähmineet itsensä umpeen ihan kunnolla. Myös kipu oli tallella, ja tullut myös oikeaan silmään. Lisäksi ne punoittivat , rähmivät ja vuotivat ihan kamalasti. Otin särkylääkettä ja kokeilin meneekö ohi.

Iltaan mennessä tilanne ei kuitenkaan ollut muuttunut pätkääkään ja ihmisten vinkkien ja googlailun (tiedän, se on laitonta jos on kipeä) jälkeen, päädyin soittamaan ja menemään päivystykseen. Siellä sitten kolme tuntia odotin ja sisälle päästyäni sain lääkekuurin. Sarveiskalvon tulehdus ja antibioottitipat!! Fucking great. 

Tänään eli kolme päivää myöhemmin lauantaista, alkaa silmät olemaan jo paremmat. Punotus on laskenut ja kipua ei ole :) Tuntuu jo melkeen normaalilta. Ainoa inhottava edelleen on, että koska silmät eivät ole täysin parantuneet, en voi käyttää piilareita. Istun siis luokassa tälläkin hetkellä lasit päässä. Nörttinä!?  

Tässäpä tällä kertaa mun postaus :) Laittakaahan tuohon alle sitten palautetta. Kiitos rakkaat lukijat <3