Ootteko koskaan miettiny, kuinka ihmiset on aina vailla jotain, suurempaa tai pienempää.
"oispa auto!" "Pääsispä ulkomaille!" "haluan hampparia!" "haluan sen uuden xboxin!" "haluttaa karkkia!"
Jokainen meistä on varmasti joskus jotain samankaltaista kuullut, ja jopa itsekin sortuneena voi sanoa, että jokainen on joskus jotain samankaltaista myös suustaan päästänyt. Ihmisen perusluonteeseen tuntuu kuuluvan kaipaus aina jotain suurempaa tai erilaisempaa kohtaan. Sitte ku on mopo, nii halutaan auto. Kun on auto, halutaan talo. Kun on talo, halutaan uusista uusin taulutelkkari kaikilla mahdollisislla ominaisuuksilla ja taivaallisella hinnalla.
Mä tein joululahjaks muutamille tutuille sellasen seinäkalenterin itse otetuista kuvista, joihin liitin kauniita ja mieltä kohottavia mietelauseita. Yks niistä on jääny mun mieleen kummittelemaan, ja saanu sieltä ison tilan itselleen. Sitä mietelausetta mä aina mietin, ku mulla on huono päivä, potuttaa tai joku ei vaan mee nappiin. Tässä se tulee:
Ajattele, kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla - ja sen jälkeen saisit sen kaiken takaisin. -Frances Rodman
Mikä menetys tulee ekana mieleen?
Mulla itselläni tulee ekana mieleen suuria asioita; työpaikka ja koti. Niiden menetys vaikuttais ehkä kaikista eniten mun elintasoon.
Seuraavana tulee mieleen kaverit, läheiset ihmiset ja ylipäätänsä ihmiskontaktit. Jos jäljellä oiski pelkkä yksinäisyys. Se vois olla kaikista kauheinta. Vaikeidenki hetkien keskellä, ystävän olkapäälle voi nojata, ja läheiset tuo lohtu ja muuta ajateltavaa. Kuinka sun kävis yksin?
Ehkä kolmantena mä sanoisin ruuan. Jos ei vaan ois ruokaa. Mulla on taana sortua iltapäivän pienen nälän hetkellä lauseeseen "mulla ei oo mukana ku vaan omena" tai vaihtoehtosesti joskus jogurtti. Mutta sit ku alan miettimään, et sitä ei oiskaa. Se nälkä pysyis. Kuinka onnellinen voikaan olla ajatuksesta, että voi periaatteessa millon vaan kävellä kauppaan tai grillille ja ostaa sen nälän iteltään pois, joko enemmällä tai pienemmällä rahalla. Entä jos ei ois grillejä, kauppoja....
Ja kun asiaa tarkastellaan lähemmin ja entistä syvemmin, nii kaikkien maallisten asioiden lisäks me menetettäis paaaaaljon muutakin. Ootteko koskaa aatellu, kuinka tärkeessä osassa aistit meä elämässä on? Jos meiltä vietäs kaikki, me ei nähtäis, ei kuultais tai pystyttäs koskettaa. Kommunikointi ois mahotonta, meillä ei ois ees muistoja.
Miettikää oma sänky, puhelin, tv, lemmikit, kirjat, pelit, tiet, sairaalat...Jos teiltä lähtis vaatteetki päältä.
Ja sitten se toinen osio. Sen jälkeen, ku ootte menttäny kaiken, KAIKEN, mitä teillä on, ja kuinka huonosti asiat ois, saisitte sen kaiken äsken menettämänne takas. Kuvitelkaa se ilo. Se tylsä omena, se vanhaki xbox. Elämä ei koskaan oo täydellistä, Ihminen haluaa aina lisää. Elämässä tärkeää on oppia ymmärtämään asioiden ja tapahtumien arvo. Jokaisen tulisi kunnioittaa sitä mitä omistaa ja mitä tässä elämässä saa, koska jokainen tietää, että kaikilla ei oo sitäkään vähää.
Kattokaa ympärillenne, koko ajan, joka puolella. Kaikki mitä näätte, kaikki mitä tunnette, jopa se suru ja paskat päivät; niillä on kaikella tarkotuksensa. Niistä sun elämä ja kokemukset koostuu. Ja jos jotain, nii sitä tulis osata kunnioittaa!
