PerfectMe

Piupaupou vaan kaikille taas :)

Istahin tohon sohvalle about kaks tuntia sitten, ja yritin valita Netflixistä sopivaa leffaa itelleni. Suosituksissa oli joku #Thinspiration, joka vaikutti kuvayuksen mukaan tosi hyvältä. Siinä siis oli tyttö, joka eksy tällaselle anorektikoiden sivulle, missä ne kannustaa toisiaan olemaan syömättä ja laihuttaamaan. Se tyttö sitten lähti siihen mukaan ja siitä itestäki tuli anorektikko. Mä en siitä leffasta halua paljon paljastaa, koska toivon et katotte sen ite, mutta sen verran voin sanoa, et mikään helppo katottava se ei ole. Julmaa, miten joku voi tuntea tai käyttäytyä noin. 

Mulla on itelläki ollu tosi paljon paino-ongelmia. Pienenä olin liian laiha, todella huonossa kunnossa. Sijaisperheessä mä onneks sain kunnon ruokaa, sain hiukseni takasi ja kasvoin reippaaks ja tasapainoseks tytöks. Murrosiässä paino lisäänty aika paljon. Lopetin kouluun kävelemisen ja namujen syönti lisäänty huimasti. Sehän se riittää. Kuten kuvitella voitte, se ei mitenkää helppoa tietenkää ollu.

Oon yrittäny laihuttaa monta kertaa. Eri tavoin. Liikkumalla, vähentämällä ruokamääriä, syömällä terveellisemmin ja jopa olemalla syömättä. Tuohon viimeseen musta ei onneks millään ole :D nälkä voittaa aina, lucky me!

Sillon nuorempana, teini-iässä, kaikkien muiden ongelmien lisäks, se "lihavuus" vaivas tosi paljon. Toivoin monesti, etten ikinä ois oppinu syömään kunnolla, ja oisin sellanen luuviulu edelleenki. En ollu yhtää sinut itteni kans, häpesin itteäni. Tiiän, se on nuorilla, naisilla etenki, tosi tavallista. valitettavasti. 

Nyt ku mä oon 22 ja käsitelly ja kattonu itteäni tarpeeks, mä voin sanoa olevani nätti. En mä halua olla luuviulu, enkä mikää anorektikko. Mitä sitte jos on vähän ylimäärästä? Ei se mua estä. En mä missään vaiheessa voi saaha tehtyä itestäni täydellistä. On opittava elämään ittensä kans, ja sen mä oon tehny. Mä kelpaan mulle, muille ei mitää väliä!  

Tietenkää tää muutos ei ihan päivässä oo tapahtunu. Taistelemaan oon joutunu ja paljon. Oon kattonu itteä peilistä, itkeny ja hokenu et oon kaunis. Mulla oli tehtävänä yhteen aikaan joka aamu kattoa peiliin ja mainita yks hyvä asia ittessäni, joko kehossa tai taidoissa. Niin siinä pikkuhiljaa mieli avautu, ja tajus, et on arvokas, ja ihan yhtä nätti ja taitava ku kaikki muutki.

Mä vaan toivosin, et oisin osannu tän ajatusmallin jo sillon about 10 vuotta sitten. Kuinka paljon helpompaa mulla oiskaa ollu? Kuinka oisin voinu keskittää energiani ihan johonki muuhun, ku itteni mollaamiseen ja epäkohtien tarkasteluun? Mä toivon, et jokainen tätä lukeva, joka painii samojen ongelmien kans, vois ymmärtää mun pointin.

Haastan teidät, rakkaat lukijani, tekemään samoin ku mä, ja ettimään itestänne vähintää yks hyvä asia! Toivosin et kirjotatte ajatuksen(ne) tonne kommentteihin. Haluan tietää, kuinka hyviä ja ihania ja kauniita lukijoita mulla on!

Muista: Sinä olet täydellinen, täydellinen sinä, omalla tavallasi!

Timanttikeho

Heiijj!! 

Nyt mulla taas onki jotain positiivista kerrottavaa. Kaikki on hyvin, ja paineet laskenu huomattavasti. Viime kerralla mulla oli kaikki mittarit poksahtamaisillaan ressin ja ahistuksen takia. Asiat on muuttunu siitä aika paljon. Tai en mä tiiä onko asiat muuttunu, vai mun suhtautuminen niihin :D

Mutta siis puhutaan vaikka tästä päivästä ekana. Meillähän on siis ollu niitä opparikursseja (opinnäytetyökursseja), joissa meitä on valmisteltu tuota suuurta yötä varten ja annettu ohjeita. Siellä on tullu vähän sellanen "mihin mä oikeen oon joutunu"-olo. Tiiättekö? Mutta huomiseks on erään tehtävän palautus. Tein sen tehtävän kuitenki jo tänää ja sain asioihin vähän selvyyttä. Sen tehtävän tarkotus oli siis avata vähän sitä opparia ja sen toteuttamista. Ei mitään tarkkaa ja vakavaa vaan tarkotus oli miettiä ja pohtia asiaa ja avata sitä opettajalle vähän. No, mä tutkin aineistoja, ja kirjottelin ajatuksen kans. No, niinhän siinä kävi et se asia alko aukeemaa ihan oikeesti. Täytin sentehtävän jälkeen vielä ideapaperiaki. Se siis on sellane paperi, jossa kerrotaa opparista kaikki tärkee: nimi, tutkimustapa, syy aiheeseen, rajaukset ja kaikki tällane mikä pitää tietää, ku alottaa tekemää. En mä sitä valmiiks saanu, mutta eihän se idea olekkaa, et lapetaa kaikki samana iltana paperille. Mä ainaki yritän hauduttaa ajatuksia päässä jonku aikaa. Niin siitä tulee kypsää ja hyvää tekstiä :)

Sit tässä illalla viel hyvissä fiiliksissä päätin vähän "taiteilla". Tein tohon mun Takova-vihkoon kauan odotetun kansipiirroksen eli meän logon :3 Näyttää kyl hyvältä, tsekkaa vaik:

Tuossa siis mun yritysvihko, eli mihin kaikki tarvittava tieto 

kerätää. Ja vieressä muutama (vain osa) meistä kirjotetuista jutuista

lehtiin. Äläkä unohda luovaa kaaosta kaiken kauniin ympärillä :D

Koulun kans siis kaikki ok. Nyt sitte jotain vielä parempaa ;) Te kaikki tiiätte et oon erityisen kiinnostunu noista neuloilla aiheutetuista rei'istä ja niissä sijaitsevista metallitapeista. Näin karkeasti ja mahdollisismman vaikeasti sanottuna. No, oon jo usean vuoden suunnitellu erästä korua, joka on aika rohkeutta vaativa ollu mulle. Eilen sitten kävin sen laittamassa. Puhumme siis.... ratatata... napakorusta :D  Navassani on reikä!!!Ja tappi! Ja tapin päässä pinkki timangi! :D Olen onnellinen. Onhan toi kipee... joo on! Ei pysty istuu kunnolla, ku se tapin alaosa painaa navan alaosaan ja se tietty siihen haavaan vaikuttaa... :/ ollu aika tuskanen työpäivä, ku istunu koko päivän, mutta särkylääkkeet autto pahimmalla hetkellä. Ja niinku äiti on opettanu: kauneuden eteen pitää kärsiä!!

Tässäpä vielä kokoelmaa sitten mun lävistyksistä (navasta ette saa XD )

ette voi kieltää, etteikö nää sopis mulle :3

Joskus oli kulmakoru, mut se ei parantunu ja oli ihan

 sairaan kipee, nii oli pakko ottaa pois