Happy Easter for everyone :)
Mä oon tässä tänään ja eilen, näin juhlapyhien kunniaks, miettiny vähän elämää ja etenki omaani. En oo varma, oonko aiemmin maininnu, mutta mullahan on ihan hirveen huono itsetunto. Ajan kans se on parantunu, mutta ei siinä edelleenkää kehumista ole. Kuitenkin oon tässä miettiny, kuinka mun pitäs oppia oleen ylpee itestäni; siitä mitä oon ja mitä osaan. Oon jo alkanu vahvasti työstämään sitä. Jos vaikka vähän avaan tässä teille mitä kaikkea positiivista ja hyvää mulla on, mistä oon ylpee.
1. Oma koti, pidän itse yllä omaa elämääni. Mua ei tarvii elättää, ja pärjään hyvin yksin, niin rahallisesti ku muutenki. En oo riippuvainen muista.
2. Mulla on työpaikka, jossa pärjään oikeen hyvin, ja opin lähes joka päivä jotain uutta siihen liittyen. Lisäks työ ei oo mulle pakkopullaa, vaan lähes palan halusta mennä sinne jopa viikonloppusin, ku en pääse.
3. Mulla on ihmisiä, joille voin puhua ja avautua myös vaikeista asioista. Mä en oo yksin. Lisäks oon oppinu tutustumaan helpommin ihmisiin ja uskallan olla lähes oma itteni uusienki ihmisten seurassa.
4. Oon hyvä matikassa. Mä tiiän, tää ei sinänsä oo iso asia, mutta mulle itelle se on tärkeetä. Matikka on aina ollu iso osa mun elämää, ja oon sitä vuodesta toiseen aina jollekkin saanu opettaa ja olla apuopettajana. Joskus edelleen mietin alaa matikan parissa.
5. Mulla on usko tulevaisuuteen ja siihen et tuun pärjäämään. Mulla on muutama kaveri, jotka ei usko itseensä, eikä onnistumiseensa ja ovat menettäneet täysin toivonsa, joten tiiän kuinka iso asia tää lopulta on.
6. Oon oppinu pitämään itestäni. Toki välillä on päiviä ku tekis mieli vaan hajottaa kaikki peilit ja heijastavat pinnat, mutta 89% ajasta oon tyytyväinen itseeni.
Siinäpä muutama isompi asia :) Mikäli keksin lisää, käyn tänne lisäilemässä. Mut lisäks mulla on pieni ongelmaki elämässä tällä hetkellä. Lähinnä suurin on se, että en tiiä mun erikoisuutta. Lähes kaikilla on joku taito, jonka osaa oikeen hyvin, paremmin ku mitään muuta. Mutta mulla ei ole sellasta. Oon monessa asiassa suhteellisen hyvä, parempi ku tutut, mutta mitään en osaa sillai erityisen hyvin. Osaan piirtää, virkata, tehä tiffanya, tanssia, laskea matikkaa, kieliä, kirjottaa, tehä työtäni. Mutta noissa kaikissa oon tasa-arvone. Mikää niistä ei ylitä. Tajuatteko mitä tarkotan? Nyt mä vaan haluaisin tietää, mikä on mun THE JUTTU.
Oon miettiny asiaa jo pitemmän aikaa. Vaihtoehoks oon ottanu myös sen, etten oo löytäny omaa juttuani viel, ja kokeillu kaikkea uutta. Mutta mikää ei vaan mee yli muiden, ei mikää Ö.ö Kaikilla mun tutuilla on joku, minkä ne voi sanoa erityistaidoksee, mutta mulla ei. Sitteku yritän kavereilta kysyä, missä mä niiden mielestä oon hyvä, nii jokainen sanoo eriä -.-
Nyt tarvisin apua. Helpatkaa, ja kertokaa, miten ihmeessä mä selvitän tän ongelman!!!
perjantai 18. huhtikuuta 2014
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Kirjoja
Tässä tällanen pieni infopäivitys vaan.
Eli siis oon varmaa maininnu aiemmin, et luen paljon kirjoja. Nyt meidän on koulun puolesta pakko lukea kirjoja. Ammattikirjojen lisäks luettelossa/valittavissa on myös muutama hömppäkirja. Tiiän et moni teistä tykkää lukea mun tekstejä, joten kysyn nyt. Kumpi on parempi, se että postaan tänne ne kirja-arvostelut vai se, että käytte ite halutessanne lukemassa ne tuolta liikeakatemian sivuilta? Laitan tähän linkin nyt joka tapauksessa, niin saatte ainaki käyä siellä :) ja sinnekki saa kommata ihan vapaasti.
Siinäpä se :) pitäkäähän hauskaa ja muistakaa kertoa mulle aina mitä mietitte
Love ya!
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Hiukan parempana tänään
Hellurei taas!
Nyt ei kyllä oo ainakaan hirveesti mitään mukavaa kerrottavaa tällä kertaa. Tähän hetkeen en keksi mitään, mutta jos tekstin aikana muistuukin mieleen, niin en kokonaan kiellä kuitenkaan :D
Eli siis mulla oli maailman kauhein viikonloppu. Ei ollu krapulaa, ei eroa, ei mitään sellasta. Vaan mä olin kipeenä, pahassa kuumeessa. Pahemmassa ku aikoihi...
Eli siis torstaina ja perjantaina mua paleli ja oli outoja kipuja, ja mietin tosi vakavasti, et mikähän mulla on. No sitten, perjantaina alko tuntua oikeesti et ois kipeenä. Kuiteskaa kuumetta ei päivän mittaan ollu yhtään. Sitten töiden jälkee lähettiin siskon kans Tornioon, ja sieltä käveltii Haaparannan puolelle ostelee kenkiä Skopunktenista. Siinä matkalla mulla alko silmissä heittää ja oli vaikee jotenki hahmottaa mitään. No, me ostettiin mulle kahet kengät. IHANAT kengät.
Reissun jälkee sitte istuttiin siskon luona jonku aikaa ja juotii kahvia. Siinä alko palelee ihan hulluna, mutta en tajunnu kuumetta mitata. Istuin vaa sohvalla takki päällä, hytisin ja koitin pysyä hengissä ja hereillä. Vaikeeta se teki, oli tosi outo olo. Päätin jopa lähteä kotiin oloni takia hiukan aiemmin, koska oli vaikee olla.
No kotia päästyäni mä mittasin kuumeen. Siinä se sitten oli, mun viikonlopun vauva, 38.2 astetta. Olin mä vaan niin onnellinen. Väsyny, paleltunu ja kertakaikkiaan mitäänjaksamaton. Mä soitin siskolle, kerroin lukemat ja painelin suoraa sänkyyn. Kuitenkaan väsymyksestä huolimatta mun nukkuminen ei onnistunu ollenkaa. Kovan kuumeen takia mun pää oli ihan sekasi ja kuulin kaikkea outoa. Mä tiesin et ne äänet tuli mun pään sisältä, mutta mua pelotti. Soitin systerille, niinku aina vaikeissa paikoissa, ja se rauhotti mut. Lopulta nukahin, aikani mietittyäni mahottomia ääniä.
No enhän mä kauaa kerenny nukkua. Se oli kuitenki perjantai-ilta ja mä olin menny sänkyy jo kasin aikaan. Eihän sellane oo mun tapasta. Kaikki alko laittelee viestiä olettaen toki et oon hereillä. Puhelin tärräs tyynyn vierellä, ja heräilin siihen välillä, vastasin viesteihin ja nukahin saman tien uudestaa. Olin aivan poikki. Kuitenki yks kaveri (todella tärkee ja arvokas) laitto viestii ja kysy et mitä meinasin ja vastasin niinko asia oli "sleepysleepy" ja se alko harmittelee. Ois ollu tulossa käymää kylässä pitkän tauon jälkee. Herranjumala, tottakai lupasin. Voisinhan mä maata sohvalla ku se on vieraana :) se ole sitä ennenkää haitannu. Ja niin mä lupasin sen tulla.
Siinä se istu keittiön pyödän ääressä ja mä makasin sohvalla. Jaksoin vähän aikaa jutella ja olla seurallinen, sitten väsymys voitti, ja makasin vaa hiljaa ja kuuntelin, välillä mumisten vastaukseks. Sitte mä nukahin vähäks aikaa, näin ihan pirun todentuntusta, sekoa unta (kuumeen takia) ja aloin selittää siitä ääneen. Kaveri vaan nauro ja totes sen tosiasian, et mä olin ihan sekasi päästäni. No meitä oli onneks sinä iltana kaks!
Yö meni, nukuttiin ja aamulla herättiin. Lauantai. Bilepäivä. Mä olin päättäny, et mikäli aamulla oli huono olo/kuumetta, mä perusin bileet. Mutta arvatkaas mitä!? Ei mitää! Asteet oli 36.4. Ja olo oli pirun hyvä. Pidin lupaukseni ja aloin laitella paikkoja valmiiks iltaa varten. No, enhän mä kauaa kerenny järjestää sen jälkee ku olin kaikkien luvannu tulla, ku kuume alko nousta, ja jumalattomalla vauhilla! Olo heikkeni kans. En mä kuitenkaa enää voinu perua, osa oli jo matkalla Kemiin. Päätin, et otan ite iisisti, makaan vaikka sohvalla jos tarve sitä vaatii.
Porukkaa alko tulla, ja mun kuume laski samaa tahtia. Alilämmöks meni. Olo parani. Olin taas normaali alilämmöstä huolimatta. Ja päätin ottaa muutaman ja tanssia, kuitenki lupauksella että yli ei mene, ja hidastan jos huono olo iskee. Ei se iskeny. Ainoastaan ääni lähti kaikesta laulamisesta ja huutamisesta :D Ilta meni oikeen kivasti ja kaikilla oli hauskaa :) Ihan niinku pitiki.
11 aikaan kuiteski kuume lähti taas vauhikkaaseen nousuun. Onneks olin jo rauhottunu siihen mennessä. Istuskelin ja juttelin ihmisille. Paleli vaan niin jumalattomasti. Porukka lähti pikkuhiljaa, ja mä sain vapauden mennä nukkumaan. Ihan hyvin mielin menin. Yö vaan ei ollu hyvä. Näin jumalattomia painajaisia, heräilin vähän väliä siihen ku olin yltä päältä hiestä kuumeen takia, ja ramppasin vessassa. Tunteja ei paljon tullu siis.
Sunnuntai meni samalla tavalla, ees taas, kuumeen noustessa ja laskiessa. Kuitenkaa niin korkealla kuume ei käyny ku perjantaina ja lauantaina. Lähes koko päivän pysy normaalissa 36 asteen maastossa. Otin ihan iisisti, valmistin kaiken seuraavaa koulupäivää varten ja tuijotin Gossip Girliä koko päivän. Iltaan mennessä olo oli vielä hyvä. Yö oli mahtava. Sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla, heräämättä kertaakaan, täydessä unessa. Maanantaina oli mahtavaa nousta kouluun. Kellon soidessa pomppasin iloisesti pystyyn, olo nimittäin oli mitä parhain, ja aloin valmistautua päivään. Mittari näytti kuitenkin edelleen 35.3.
Nyt olo on jo parantunut :) mutta kipeäksi en kyllä vähään aikaan halua tulla. Tämä riittää ihan mahtavasti taas seuraavat viisi vuotta :D
Sitte mainittin noista kengistä mitkä ostin. Toisista on kuvia :) tässäpä vähän näyttöä, millaset löyty:
Nyt ei kyllä oo ainakaan hirveesti mitään mukavaa kerrottavaa tällä kertaa. Tähän hetkeen en keksi mitään, mutta jos tekstin aikana muistuukin mieleen, niin en kokonaan kiellä kuitenkaan :D
Eli siis mulla oli maailman kauhein viikonloppu. Ei ollu krapulaa, ei eroa, ei mitään sellasta. Vaan mä olin kipeenä, pahassa kuumeessa. Pahemmassa ku aikoihi...
Eli siis torstaina ja perjantaina mua paleli ja oli outoja kipuja, ja mietin tosi vakavasti, et mikähän mulla on. No sitten, perjantaina alko tuntua oikeesti et ois kipeenä. Kuiteskaa kuumetta ei päivän mittaan ollu yhtään. Sitten töiden jälkee lähettiin siskon kans Tornioon, ja sieltä käveltii Haaparannan puolelle ostelee kenkiä Skopunktenista. Siinä matkalla mulla alko silmissä heittää ja oli vaikee jotenki hahmottaa mitään. No, me ostettiin mulle kahet kengät. IHANAT kengät.
Reissun jälkee sitte istuttiin siskon luona jonku aikaa ja juotii kahvia. Siinä alko palelee ihan hulluna, mutta en tajunnu kuumetta mitata. Istuin vaa sohvalla takki päällä, hytisin ja koitin pysyä hengissä ja hereillä. Vaikeeta se teki, oli tosi outo olo. Päätin jopa lähteä kotiin oloni takia hiukan aiemmin, koska oli vaikee olla.
No kotia päästyäni mä mittasin kuumeen. Siinä se sitten oli, mun viikonlopun vauva, 38.2 astetta. Olin mä vaan niin onnellinen. Väsyny, paleltunu ja kertakaikkiaan mitäänjaksamaton. Mä soitin siskolle, kerroin lukemat ja painelin suoraa sänkyyn. Kuitenkaan väsymyksestä huolimatta mun nukkuminen ei onnistunu ollenkaa. Kovan kuumeen takia mun pää oli ihan sekasi ja kuulin kaikkea outoa. Mä tiesin et ne äänet tuli mun pään sisältä, mutta mua pelotti. Soitin systerille, niinku aina vaikeissa paikoissa, ja se rauhotti mut. Lopulta nukahin, aikani mietittyäni mahottomia ääniä.
No enhän mä kauaa kerenny nukkua. Se oli kuitenki perjantai-ilta ja mä olin menny sänkyy jo kasin aikaan. Eihän sellane oo mun tapasta. Kaikki alko laittelee viestiä olettaen toki et oon hereillä. Puhelin tärräs tyynyn vierellä, ja heräilin siihen välillä, vastasin viesteihin ja nukahin saman tien uudestaa. Olin aivan poikki. Kuitenki yks kaveri (todella tärkee ja arvokas) laitto viestii ja kysy et mitä meinasin ja vastasin niinko asia oli "sleepysleepy" ja se alko harmittelee. Ois ollu tulossa käymää kylässä pitkän tauon jälkee. Herranjumala, tottakai lupasin. Voisinhan mä maata sohvalla ku se on vieraana :) se ole sitä ennenkää haitannu. Ja niin mä lupasin sen tulla.
Siinä se istu keittiön pyödän ääressä ja mä makasin sohvalla. Jaksoin vähän aikaa jutella ja olla seurallinen, sitten väsymys voitti, ja makasin vaa hiljaa ja kuuntelin, välillä mumisten vastaukseks. Sitte mä nukahin vähäks aikaa, näin ihan pirun todentuntusta, sekoa unta (kuumeen takia) ja aloin selittää siitä ääneen. Kaveri vaan nauro ja totes sen tosiasian, et mä olin ihan sekasi päästäni. No meitä oli onneks sinä iltana kaks!
Yö meni, nukuttiin ja aamulla herättiin. Lauantai. Bilepäivä. Mä olin päättäny, et mikäli aamulla oli huono olo/kuumetta, mä perusin bileet. Mutta arvatkaas mitä!? Ei mitää! Asteet oli 36.4. Ja olo oli pirun hyvä. Pidin lupaukseni ja aloin laitella paikkoja valmiiks iltaa varten. No, enhän mä kauaa kerenny järjestää sen jälkee ku olin kaikkien luvannu tulla, ku kuume alko nousta, ja jumalattomalla vauhilla! Olo heikkeni kans. En mä kuitenkaa enää voinu perua, osa oli jo matkalla Kemiin. Päätin, et otan ite iisisti, makaan vaikka sohvalla jos tarve sitä vaatii.
Porukkaa alko tulla, ja mun kuume laski samaa tahtia. Alilämmöks meni. Olo parani. Olin taas normaali alilämmöstä huolimatta. Ja päätin ottaa muutaman ja tanssia, kuitenki lupauksella että yli ei mene, ja hidastan jos huono olo iskee. Ei se iskeny. Ainoastaan ääni lähti kaikesta laulamisesta ja huutamisesta :D Ilta meni oikeen kivasti ja kaikilla oli hauskaa :) Ihan niinku pitiki.
11 aikaan kuiteski kuume lähti taas vauhikkaaseen nousuun. Onneks olin jo rauhottunu siihen mennessä. Istuskelin ja juttelin ihmisille. Paleli vaan niin jumalattomasti. Porukka lähti pikkuhiljaa, ja mä sain vapauden mennä nukkumaan. Ihan hyvin mielin menin. Yö vaan ei ollu hyvä. Näin jumalattomia painajaisia, heräilin vähän väliä siihen ku olin yltä päältä hiestä kuumeen takia, ja ramppasin vessassa. Tunteja ei paljon tullu siis.
Sunnuntai meni samalla tavalla, ees taas, kuumeen noustessa ja laskiessa. Kuitenkaa niin korkealla kuume ei käyny ku perjantaina ja lauantaina. Lähes koko päivän pysy normaalissa 36 asteen maastossa. Otin ihan iisisti, valmistin kaiken seuraavaa koulupäivää varten ja tuijotin Gossip Girliä koko päivän. Iltaan mennessä olo oli vielä hyvä. Yö oli mahtava. Sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla, heräämättä kertaakaan, täydessä unessa. Maanantaina oli mahtavaa nousta kouluun. Kellon soidessa pomppasin iloisesti pystyyn, olo nimittäin oli mitä parhain, ja aloin valmistautua päivään. Mittari näytti kuitenkin edelleen 35.3.
Nyt olo on jo parantunut :) mutta kipeäksi en kyllä vähään aikaan halua tulla. Tämä riittää ihan mahtavasti taas seuraavat viisi vuotta :D
Sitte mainittin noista kengistä mitkä ostin. Toisista on kuvia :) tässäpä vähän näyttöä, millaset löyty:
Nyt vaan toivotaan mulle tervettä huomista :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)