Jos ei jouluna ole lunta...

Muttaku on!!!

Ainaki näillä näkymin. Monesti se on satanu ja sulanu, mutta nyt ilma on pakastunu ja lunta on tänäänki väh sadellu. Eli eiköhän valkea joulu saada ainaki tänne suuntaan Suomea.

Oon niin onnellinen. Melkee kaikki joulua varten on tehty. Lahjat on melkeen laitettu, piparkakkutalo leivottu, mieli avattu entisestään enemmän :) Olen täysin valmis tähän vuoden punasimpaan ja varmaan ilosimpaan juhlaan. No okei... siivota pitää, ja toinen erä torttuja leipoa.

Nyt istun tässä kotosalla. Just sain yhen kirjablogin koulua varten kirjotettua. Jotenki todella hyvä ja ylpee olo. En oo oikeen viimeaikoina saanu mitään tehtyä ton koulun suhteen. Johtuu osittain tistä ja tosta kiireajasta siellä. Mutta kyllä se tästä, kun kevättä kohti päästään ja mieli kirkastuu.

Ja lisäks kävin toissapv taas salilla pitkästä aikaa. Tässä ollu kolmen viikon tauko sairasteluiden, kiireiden ja muiden henk.kohtasten syiden takia. Päätin heti ottaa sellasen kunnon reenin, ja vähän nostin jopa painoja. Ja sen on kyllä huomannu tämän ja eilisen päivän aikana; selkä, rinta ja käet aivan hullun kipeenä :D

En ookkaa varma oonko kertonu teille tästä mun saliharrastuksesta..? Se taiski olla yks syy mun kiiresii ja kirjottamattomuutee. Eli siis about puol vuotta sitte, hiukka alle, joskus syksyllä, aloin käymää kaverin kannustamana salilla. En uskonu, et se kestäis tai että jaksaisin kauaa sitä touhua. En nimittäin koskaan oo oikeen ollu tollasen liikunnan, tai liikunnan perään yleensäkkään :D

Kuitenkin, hyvälle ohjaajalle ja opettajalle, kiitos, mä pääsin mukaan tuohon touhuun. Jäin jopa koukkuun. Ekan kuukauden aikana mun paino tippu 3 kiloa. Mussahan ei siis ole ees paljon tipputtamista ja paino on ihan normaali, eikä mennä ees rajoilla. Siks se putoaminen on nii hiasta. Kävin noin kolme kertaa viikossa siellä ja vedin ihan täysillä joka kerta :)

Liikunnan lisäks aloin toki miettiin, mitä tungen suuhuni. Jonkun aikaa pidin jopa ruokapäiväkirjaa, mutta se osottautu vähä turhan tarkaks hommaks mun tarpeisiin nähen. Enhän mä kuitenkaan millään laihiksella ollu :D

Nyt sit tosiaa tauon jälkee palasin tuttuun saliin hikoilee. Tuli taas se sama ihana tunne ku treenatessa aina, ja aloin miettii, et miks oon ees ollu pois sieltä :D

Ja nyt ku asiaan päästii, nii oonhan mä toisenkin liikunnallisen harrastuksen alottanu. Tanssimisen. Keskiviikkosin on sellane aikusten DropIn-tunti, jossa joka tunnilla tutustutaan uuteen tanssilajiin ja opetellaan yks koreografia. Rakastan sitä!!! Nyt se vaan jäi pienelle joulutauolle, mutta pitäjän mukaan alkaa taas tammikuun puolesta välistä, niin pääsee taas tämäki täti jammailee :3

Ootteko koskaa miettiny, kuinka paljon palveluiden käyttämisessä muuten henkilökunta ja asiakaspalvelu vaikuttaa?
Ite oon tajunnu sen aika helekkarin hyvin tässä sali- ja tanssihommassa. Ku meen salille, "ohjaaja" terveehti, hymyilee ja kyselee miten menee ja mitä oon puuhaillu. Joskus jutellaa puoliki tuntia. Tanssiopettaja Annica on niin pirtee ja ilonen aina tunneilla, että siellä on kauheen mukava olla ja sinne on mukava mennä. Ei tunne oloaan yhtään ulkopuoliseks. Mutta voisin kuvitella, et jos tanssinopettaja vaan puhuin mikkiin tylsällä äänellä ja salilla sanottas "moi" kiinnittämättä enempää huomiota, vois äkkiä harrastukset jäähä. Ihmisen tulee tuntee ittensä tervetulleeks ja hyväksytyks. Eikä tää nyt ainoastaan koske harrastuksia.

Nyt on taas jauhettu hömpän lisäks vähän oikeeta asiaa. Joko sais lähtä rentoutuu ja oleskelee? Aattelin laittaa lämpimät kaakaot, ja painella sohvan nurkkaan peiton alle kattelee Gosiip Girliä :)

Muistakaahan tekin valmistautua ja hiljentyä joulun viettohon!

Muuttunut meikäläinen (ja Höne)

Rauhaisaa joulun odotusta, lukijani :3

Oon ollu kiireinen sellasen asian kans, jota en ikinä ois uskonu. Nimittäin lähenevän joulun. 
En tosiaa oo aiemmi ollu mikää erityinen jouluihminen, päinvastoin. Inhonnu sitä hössötystä, ja laittamista, joululauluista puhumattakaa. Vaan tänä vuonna musta on kuoriutunu jotain ihan uutta esille, nimittäin JouluSatu. 

Alotin tutusta ja turvallisesta, tortuista. Ne leivoin kaks viikkoa sitten (nyt siis on 4.12.2015) eli marraskuun puolen välin paikkeilla. Soitin joululauluja, valaisin kämpän kynttilöin j tunnelmoin. Tiiättekö sillai villisti yhdyin oikee laulamaanki. Outoa. Siitä se sitte lähti...

Seuraavan viikon googletin piparkakkutaloon ideoita, ja niitähä tuli :D jumaleissön, mä ihan puhkuin ideoista ja innosta sitä helkkarin minitaloa kohtaan. Myönnettäköön, into on edelleen päällä. Toteutus tapahtuu joko tänä viikonloppuna sunnuntaina, tai ens viikolla. Mä rakennan sen talon perskule vaikka joulun jälkee, kuha saan vaan värkätä sen :D

Eilen tää kaikki sai loppusilauksen. Ostin itelle vihreen kuusen, koristeet, valoja, ja muuta höskää. Tää kämppä alkaa olla ku joku joulun ihmemaa (Höntin terra viel koristelematta). Huomaatteko, oon ihan sekasi?? Tää tunne on mulle jotain nii uutta, etten oikee tiiä miten tähä suhtautuis. Pitäskö mun taistella vastaan, vai upota täysillä? Onko olemassa välimuotoa? Oonko seonnu vaan puhtaasti?'

Kyllä, varmaa seuraavana kysytte Höntistä. Yks päivitys ja siihe se jäi. Kyllä! Höntti on elossa, ja voi oikeen hyvin :) Pieni on edellee erittäin arka, mutta etiäpäin o tultu hyvin :) Muutaman kerran siivottu jo terraki ilman ongelmia. Ja selkeesti halua tutustua on. Aamusin aina ku herään ja pakkailen laukkua tuossa työpöydän vieressä, nii vauveli tulee kurkkimaa luolan suulle, et kuka se siellä. Kädelle se ei tule, mutta nuuskuttelee jo rohkeammin. Syöminenki on onnistunu jo luolan ulkopuolella mun ollessa vieressä. En ois ikinä uskonu, et tällai vois liskoa rakastaa. <3

Seuraavana hommana ens vuoden puolella meillä on hankkia toiselle isompi terra. Kasvanu vissiin sen verra. Mä en sitä tieteskää huomaa, ku päivittäin toisen kans värkkään. Kaverit vaa aina huomauttaa, kuinka paljon isompi se on ku aiemmin. Voisinki laittaa teille vähän kuvaa tänne tuosta HönttiPöntistä :D (Höntti, Höne, Hönde, Pöntti, Hönttipöntti, Zeus, Zuus, Hömppänä, Liskopisko, yms)

Voisin viel yhen jutun kertoa. Tänään kävin kampaajalla. Mulla oli aika suuret toiveet, joiden epäonnistumisen aika lailla tiesin, koska musta tukka, ja vaalennus vaikeeta. Kuitenkin ammattimainen kampaaja oli kertonu tästä etukäteen ja muistutti asiasta viel toimenpiteen alussa. Ja kuten arvattiin, se vaalennus feidas täydellisesti (sen jälkee ku se meinas sytyttää mun pään) XD Mitäpäs siitä, plan B käyttöö ja väri päähä. Tulos ei oo täydellinen, eikä läheskää sitä mitä mä halusin, mutta tiiättekö, mua ei haittaa! Muutos tähän tuli, ja vieläpä oikeen mukava ja sopiva :3 Oon tyytyväinen. 

Tässäpä ennen & jälkeen -kuva

Haluatteko kuulla vielä lisää? Höntistä? Minusta? 
Ettepä kuulekkaa!!! Mulla on paljon kerrottavaa, mutta saatte nyt muutaman päivän odotella mun uusimpia uutisia ;)


Ainii, ja mullaki on ollu teitä ikävä <3

Höntti lipoo kieltään namin aterian jälkee 

                                         

Ekalla aterialla ulkona

Hiukkasen tutkiskellaa paikkoja