Pitkästä aikaa, ja kiitos että oot vielä seuraajissa. Mä tiiän, et edelliskerrasta on huuurjan pitkä aika ja mua rehellisesti sanottuna hävettää. Mutta en mä kuollu oo ja parempi myöhään ku ei millonkaa etc etc.
Mä päätin, etten selittele sen enempää miksen oo kirjotellu, pyydän sitä vaan hurjasti anteeks, ja toivon, että teille kelpaa että oon täällä ees nyt. Alotetaan koko paletti alusta, sillai ettei muistella vanhoja, hyviä aikoja, ku jaksoin kirjottaa usean kerran viikossa. hehe... Mä vaan tuppaan oleen vähän sellane ihminen, et innostun tiettyinä aikoina tietyistä asioista. Aina ei jaksa keskittyä kaikkeen. Enkä jotenki usko, et oisin ainoa laatuani. Pliis voisko joku ihana ilmottautua kuuluvansa samaan kerhoon!
Nyt pala suklaata suuhun, kuulokkeet korviin ja rustailee teille, rakkaat.
Elikkäs, kerrottakoon ensin se suurin, ja hienoin asia mun elämässä tällä hetkellä. Mä siis ostin itelleni auton. Tiedän, ei se kaikille niin iso juttu ole, mutta mä voin ylpeänä sanoa, että se on tällä hetkellä mun elämän rakkain asia. Kuin myös kallein. Kyllähän mä rehellisesti ottaen sitä ostamista pelkäsin. Kuitenkin mun tähän asti suurin ostos taitaa olla joku 600e. Ja tää meni niinku aika rutkasti yli. Mutta tiiättekö, ei aina voi elää peläten ja harkiten. Joskus pitää repässä, jopa mun :D
Kertaakaan en ole ostostani katunut. Ami on tossa ollu nyt jotain 4-5 kuukautta ja oikeen mallikkaasti se mua on palvellu. Nimi ami siis rekkarista AMI-919. On se kerra menny rikki, mutta seki selvitettii alle viikossa ja sen jälkee ihan kunnossa ollu. Eikä se varmaa lainkaa vaikuta, kuinka oon sille rakkauttani ilmassu ajaessa :3
Viime viikolla tosin sattu pieni äksidentti. Täällä pohjosessa ollaan jo aika lailla pakkasen puolella. Joinain päivinä edellee plussaa, mutta illat ja yöt pakastaa ja tiet on liukkaita. Mä oon kesän aikana oppinu aika hurjastelevaks kuskiks ja äkkinäiset liikkeet on melkee jo mun tavaramerkki (ei ihan viel tosin lizardeenia ohita). Niinhän siinä kävi, et kesärenkaat alla menin painaa vähä turhaa kaasua risteyksessä ja sinne meni kontrolli. Voin melkee sanoa, että kuolemanpelko oo koskaa ollu yhtä lähellä. Sen lopureissun sit ajelinki vähän turhanki varovasti. Ja Amiin päin en kattonukkaa enne tätä päivää, ku sain nastat alle. Tosin vielä tänääni vähän kuumotti risteyksissä kun töistä kotiinpäin ajelin. No ehkä se ajan kans taas varmentuu tuo ajaminen liukkaallaki.
Olihan se alkuun kun tuon auton osti aika jännittävää, ku ajokokemus tyylii nolla autokoulua lukuunottamatta. Mutta niin ku sitä yöt ja päivät ajeli ja harjotteli nii sai sen varmuuden siihen käteen ja jalkojen työhön. Paljon tuli kommenttia kuukauden päästä alottamisesta, et ote varmentunu reilusti. Jotku hullut kattokaa uskaltautu mun kyytii jopa ekana päivänä XD osa jopa vaati päästä kyytii... lienekkö halusivat hengestää. Mutta sorry my loves, ei onnannu.
Ja se, miks etenki tää auto on ollu mun mieleen, on se että mä pääsen kuvailee mihin haluan millo haluan, enkä oo kenestäkään riippuvainen. Siitäpä idea, voisin seuraavassa päivityksessä jakaa teille mun kuvaussatoa tältä kesältä ja syksyltä :) Mitäs tykkäisitte?
Nyt tää kauan odotettu hetki on ohi, ja sain painavan kiven hartioiltani ja teille luettavaa. Toivottavasti tää vähän ees lievittää teän tuskaista oottamista. Ja hei, ystävät, otan edellee vastaa ideoita kirjotusaiheista :) Jos siis haluatte kuulla jostain tietystä mun elämässä, niin pankaapa kommaa tuleen. Nyt taidan nappaa ton suklaalevyn ja painella Netflixin seuraan!
