maanantai 20. marraskuuta 2017

Kuvia matkan varrelta

Helou taas mi luuvs!

Kuten lupasin viime kerralla; lisää tulee. Ja tässä sitä nyt sitten ois. 

Edelliskerralla tosiaan kerroin mun uudesta kullasta, ja sen vaikutuksista mun elämään. Jotenkin siitä päästiin hyppäämään sitten mun valokuvausharrastukseen ja taisin luvata teille mun otoksia nähtäväks. 

Ja kuten viime kerrallakin, tälläkin kerralla mulla on taas motivoijat mukana; langattomat kuulokkeet, hjuva musa ja pureskeltavaa. Ei tosin suklaata, vaan jos saan kehua nii ihan mahtavaa mun itse tekemää kermaista kanakastiketta. Mainittakoon että oon siis ihan surkee keittiössä, mutta aina sillon tällön jaksaa panostaa, ja sit syntyy niin priimaa että!!

Mut nyt tosiaan asiaan. Eli niitä kuvia teille tältä kesältä ja alkavalta talvelta. 
Voisin alottaa uusimmasta otoksesta perjantailta. 

17.11. Meille sato Keminmaahan ja Kemiin ihan kunnon lumi. 
Johan se oli aikakin! 



2.11. Ensimmäiset kunnon pakkaset sai taivaan punertamaan
kauniisti aamulla.


8.10. Syksyinen lenkkiretki Kallin mäissä toi eteen kauniin yksityiskohdan.


22.9. Suomen ja etenkin lapin ruska vie jokaisen sydämen, ja kameran!


16.9. Parhaaan ystäväni kanssa Tampereen maisemia ihastelemassa
(myös alempi kuva)



3.8. Edelleen on hyvin kiintyny taivaaseen ja pilvien eri muotoihin.
Suurin osa mun kuvista on luonnosta ja etenki taivaasta otettuja.

31.7. Tämä pieni pörriäinen kuvattiin eräänä kesäiltaisena reissuna lähirantaan.

19.6. Ensimmäisiä ajeluiltoja auton oston jälkeen. Kaunis usva tuli vastaan 
Pörhölänkankaalla

5.6. Mä harvemmin kuvailen rakennuksia tai yksityiskohtia, mutta Keminmaan 
vanhan kirkon puitteet on liian kauniit ohitettaviks. 

28.5. Taivas sitä, taivas tätä. Tässä se vaa oli niin jumalainen


16.3. Pakkanen meinas palelluttaa sormet ja kameran.


3.3. Vuoden ensimmäisiä otoksia.



Kiitos ku jaksoitte katella nää läpi kärsivällisesti. Mä siis oikeesti rakastan kuvaamista ja kuvia mulla on ehkä sata kertaa enemmän otettu ku tää päivitys antaa ymmärtää. Mutta annettakoon teille ne parhaat ja huolella valitut. 

En mä tiiä onko nää laadultaan minkäänlaisia tai miellyttääkö ne silmää, mut mulle noista jokainen hetki merkitsee jotain ja jokaisen kuvan ottohetken muistan tarkalleen. Ne on kai vaan muistoja kuvien muodossa. Mulle tapa purkaa ajatuksia, vihaa ja surua. Ja toki tuoda esiin sen hetken onnea. 

Laittakaa hei kommentteja tulee, jos jotain sanottavaa on. Ja oisin toki kiinnostunu kuulee myös muiden valokuvausharrastuksista. 

Lisäks otan vastaan aiheita, mistä kirjottaa :) Muistakaa et kommaa voi anonyymisti ;)

Kiitos jälleen kerran seurastanne! Nyt mua kutsuu L-koodi ja jäätelö!









tiistai 24. lokakuuta 2017

Autolla kohti elämää

Moi rakkaat lukijani!

Pitkästä aikaa, ja kiitos että oot vielä seuraajissa. Mä tiiän, et edelliskerrasta on huuurjan pitkä aika ja mua rehellisesti sanottuna hävettää. Mutta en mä kuollu oo ja parempi myöhään ku ei millonkaa etc etc. 

Mä päätin, etten selittele sen enempää miksen oo kirjotellu, pyydän sitä vaan hurjasti anteeks, ja toivon, että teille kelpaa että oon täällä ees nyt. Alotetaan koko paletti alusta, sillai ettei muistella vanhoja, hyviä aikoja, ku jaksoin kirjottaa usean kerran viikossa. hehe... Mä vaan tuppaan oleen vähän sellane ihminen, et innostun tiettyinä aikoina tietyistä asioista. Aina ei jaksa keskittyä kaikkeen. Enkä jotenki usko, et oisin ainoa laatuani. Pliis voisko joku ihana ilmottautua kuuluvansa samaan kerhoon!

Nyt pala suklaata suuhun, kuulokkeet korviin ja rustailee teille, rakkaat.

Elikkäs, kerrottakoon ensin se suurin, ja hienoin asia mun elämässä tällä hetkellä. Mä siis ostin itelleni auton. Tiedän, ei se kaikille niin iso juttu ole, mutta mä voin ylpeänä sanoa, että se on tällä hetkellä mun elämän rakkain asia. Kuin myös kallein. Kyllähän mä rehellisesti ottaen sitä ostamista pelkäsin. Kuitenkin mun tähän asti suurin ostos taitaa olla joku 600e. Ja tää meni niinku aika rutkasti yli. Mutta tiiättekö, ei aina voi elää peläten ja harkiten. Joskus pitää repässä, jopa mun :D

Kertaakaan en ole ostostani katunut. Ami on tossa ollu nyt jotain 4-5 kuukautta ja oikeen mallikkaasti se mua on palvellu. Nimi ami siis rekkarista AMI-919. On se kerra menny rikki, mutta seki selvitettii alle viikossa ja sen jälkee ihan kunnossa ollu. Eikä se varmaa lainkaa vaikuta, kuinka oon sille rakkauttani ilmassu ajaessa :3 



Viime viikolla tosin sattu pieni äksidentti. Täällä pohjosessa ollaan jo aika lailla pakkasen puolella. Joinain päivinä edellee plussaa, mutta illat ja yöt pakastaa ja tiet on liukkaita. Mä oon kesän aikana oppinu aika hurjastelevaks kuskiks ja äkkinäiset liikkeet on melkee jo mun tavaramerkki (ei ihan viel tosin lizardeenia ohita). Niinhän siinä kävi, et kesärenkaat alla menin painaa vähä turhaa kaasua risteyksessä ja sinne meni kontrolli. Voin melkee sanoa, että kuolemanpelko oo koskaa ollu yhtä lähellä. Sen lopureissun sit ajelinki vähän turhanki varovasti. Ja Amiin päin en kattonukkaa enne tätä päivää, ku sain nastat alle. Tosin vielä tänääni vähän kuumotti risteyksissä kun töistä kotiinpäin ajelin. No ehkä se ajan kans taas varmentuu tuo ajaminen liukkaallaki. 

Olihan se alkuun kun tuon auton osti aika jännittävää, ku ajokokemus tyylii nolla autokoulua lukuunottamatta. Mutta niin ku sitä yöt ja päivät ajeli ja harjotteli nii sai sen varmuuden siihen käteen ja jalkojen työhön. Paljon tuli kommenttia kuukauden päästä alottamisesta, et ote varmentunu reilusti. Jotku hullut kattokaa uskaltautu mun kyytii jopa ekana päivänä XD osa jopa vaati päästä kyytii... lienekkö halusivat hengestää. Mutta sorry my loves, ei onnannu. 

Ja se, miks etenki tää auto on ollu mun mieleen, on se että mä pääsen kuvailee mihin haluan millo haluan, enkä oo kenestäkään riippuvainen. Siitäpä idea, voisin seuraavassa päivityksessä jakaa teille mun kuvaussatoa tältä kesältä ja syksyltä :) Mitäs tykkäisitte?

Nyt tää kauan odotettu hetki on ohi, ja sain painavan kiven hartioiltani ja teille luettavaa. Toivottavasti tää vähän ees lievittää teän tuskaista oottamista. Ja hei, ystävät, otan edellee vastaa ideoita kirjotusaiheista :) Jos siis haluatte kuulla jostain tietystä mun elämässä, niin pankaapa kommaa tuleen. Nyt taidan nappaa ton suklaalevyn ja painella Netflixin seuraan!