tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulun toivotukset

Yksi yö Jouluun on...

Taisinpa jopa laskea ihan ite. Niin on varmaa moni muukin osannu laskea. Valmistautumista on varmaa usealla ollu jo kauemminki. Ite oon alottanu vasta pari päivää sitten, Matti Myöhänen ku olen :D Silti on kaikki saatu valmiiks, paketit tuossa 10 minsaa sitten. 

Joulumieli multa jotenki puuttuu. En vaa usko, tai ei tunnu, että huomenna on Joulu. Jotenki outoa. Viime vuonna oli jo viikkoa aiemmin ja innoissani kuuntelin joululauluja ja leivoin torttuja ja pipareita. Tänä vuonna leipominen jäi ajan puutteen takia. Johtuskoha siitä toi tunnelman puutos. Eiköhän se sieltä huomenna kuitenkin esille pilkahda jossain vaiheessa :3

Huomenna on siis aatto ja kaikista eniten mä ite ootan läheisten kans oloa ja toki hyvää ruokaa :3 Lisäks toivon kaikille oikeen rauhallista joulua, paljon iloa ja onnea, yhdessäoloa ja rentoutumista :)

Nauttikaa vuoden parhaasta hetkestä täysin rinnoin <3

Rauhaisaa Joulua kaikille!



Tässä vähän koristusta mun kotoa :) 
Pinkki minikuusi (mun lemppari), kynttiläjuttuja ja muumirasiat



Tämän illan aikana kuusen alle on ilmestyny paljon 
paketteja. Suurin osa muille, mutta nähtävästi oon 
itekki ollu kilttinä ;)


Kaverin kans juotiin tunnelmalliset joulukahvit :)
Tää kuva on musta muutenki ihanan tunnelmallinen.



Ja viimeisenä muttei lainkaan vähäisimpänä
mun aaton aaton lookki :3





torstai 11. joulukuuta 2014

Hetken ihanimmat

Näin joulun alla tulee aina mietittyä kaikkea ihanaa ja olo on onnellinen. Mä päätin sen kunniaks tehä teille tällasen pienen TOP-listan mun elämän tämän hetkisistä plussista ja positiivisista asioista :)

1. Maailman ihanin poikakaveri
2. Koulu alkaa taas sujua
3. Oon saanu paljo tavoitteita täytettyä
4. Oon onnistunu alkaan syömään terveellisemmin
5. Pystyn taiteilee hyvin koulun ja töiden välillä
6. Raha-asiat on kunnossa
7. Itsetunto on taas kohonnu hieman
8. Oon saanu vihdoin joulumoodin päälle 
9. Mulla ei oo isompia tarpeita tällä hetkellä, eli siis kaikki tarpeellinen on
10. Oon saanu puhuttua muutaman läheisen ihmisen kans pitkästä aikaa


Oli niitä sittenki aika vaikee keksiä, vaikka noin lyhyt lista onki. Mutta eikös se oo hyvä, et löytyy ees jotain positiivista. Ykski asia on parempi ku ei mitään :) 

Ainoa asia, joka mua oikeestaa eniten haittaa tällä hetkellä, on tuo hemmetin ilma. Täällä ei oo lunta paljo ollenkaa, ja se mitä on, on täyttä loskaa ja vettä. Ja voitte hyvin kuvitella, kuinka pimeää täällä on. Aamut ja illat, koko ajan. Ei yhtään sellanen joulunen ilma. Ois vaa ihana joku aamu herätä, kattoa ulos ikkunasta ja hymyillä huomatessaan, et maa on valkosen hunnun peitossa. Sillo mä oisin täydellisen onnelline, ja varmasti kaivaisin kuusen ja kaikki joulukoristeet esille heti. :)

Muuten on tosiaan kaikki ok. Koulun kans meinas tulla isompia ongelmia, mutta osasin onneks avata suuni, ja puhua. Kaikki saatiin kondikseen, ja nyt ei oo huolen häivää enää sen suhteen. Ja töissäki menee hyvin. Siellä mua kaivataan ja tarvitaan. Sinne on aina niin ihana mennä, ku heti saa kasan töitä eteen ja tietää että voi auttaa vaikeissa tilanteissa. En malta oottaa et se työharjottelu alkaa ja pääsen oppimaan uusia ja vaikeita asioita ja tarjoamaan apuani entistä paremmin :)

Mut tiiättekö, enempää asiaa mulla ei taida olla. :D Pienen pieni kirjotus vaan tällä kertaa. On paljon hommaa viel tälle illalle. Pitää lähtä lukemaan noita koulun business-kirjoja, että saa vähän eteenpäin taas tota opiskelua :) jatkellaan mussukat <3

P.S. edelleen saa antaa kirjotusehotelmia :3

lauantai 15. marraskuuta 2014

Halloweenia

Viikko sitten mulla tosiaan oli ne Halloween-synttäri-bileet :D ja hauskaahan meillä oli. Tässäpä teille vähän kuvia illasta :) 


Minä itse :)



Ville, mie ja Ella 



Janne, Jani, Ella, Sami ja mie 



Julian ja Ellan kans






Jesse ja Janne



Janne, Julia, Jani ja Sväärdi (Miikka)






Tässä vähän halloween-koristelua ;D

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Muutos

Mä aloin tässä yks päivä miettiä itteäni. Ja eniten sitä, miten oon vuosien varrella muuttunu. Se on jännä juttu. Jos vertaa esimerkiks mua muihin nuoriin, mä oon melko ujo ja hiljanen uusien ihmisten kans. Mun on vaikee keksiä sanottavaa, ku muut puhuu jo ihan täysillä. Saatan baurahtaa tai todeta jotain väliin, mutta en tavallaan pääse keskusteluun sisään. Eri asia on sitten, jos mie oon yksin sen uuden/uusien ihmisten kans. 

No, otetaan sitten toinen näkökulma asiaan. Eli verrataan mua nyt, vuonna 2014 ja mua 5-vuotiaana. Alotetaan kertomalla, että tuolloin mä vietin suurimman osan päivästäni pöydän alla. Mä pelkäsin kaikkea, ja kaikkia. Taisin jopa hieman pelätä mun sijaisvanhempia (en muista tarkalleen kaikkea, joten pyydän anteeks tätä "ehkättelyä"). Kaikki johtu siitä, etten ollu paljon ihmisten kans ollu, ja suurin osa ihmiskokemuksista oli todella pahoja. Aina kun meille tuli vieraita, tai pihalle ajo auto, mä painelin lähimmän pöydän alle piiloon. (Maailman paras piilopaikka, koska pitkät pöytäliinat). Pelkäsin ihmisten lisäks monia asioita, tuulta, poliiseja, portaita, uimahallin vedenvaihtoluukkuja(en tiiä oikeeta nimeä). En mä ollu ees tottunu syöny mitään, kunnes maistoin maailman parasta hirven jauhelihakastiketta :3 

Tähän päivään tultaessa on tapahtunu suuren suuri, hyvä muutos. Eilen kävin kaupassa, tutun kassaneidin kassalla. Ja miten mekin tutustuttiin? Alettiin vaan puhumaan. Eikä mua jännitääny yhtään. Samalla tavalla kävi Subway-myyjän kans, jonka kans ollaan nyt tosi hyviä kavereita. Mä osaan puhua ihmisille. En pelkää sitä enää. Toki mä jännitän, jännitän paljonki, mutta en anna sen estää. Oon päässy suurimmasta osasta mun pelkojaki eroon, ja edelleen jäljellä olevia yritän työstää joka päivä kun mahollista, vaikka se pahaa tekeeki. Toki terve itsesuojeluvaisto ja tuntemattomien pieni varominen on hyvä olla olemassa. 

Tähän vaiheeseen mulla tulee aina yks tosi koskettava muisto mieleen niiltä ajoilta ku olin 5-6. Se saa mut aina itkemään. En tiiä miks, kai mä vaan itekki tajuan sen, kuinka paha mun on joskus ollu, ja kuinka vaikeesta elämästä ja kokemuksista mä oon lopulta yli päässy. Mutta siis, oltiin ruokapöydässä syömässä eräs tavallinen arki-ilta. Joku meän perheestä, tais olla isoveli tai isä (ne aina vitsaili ja kiusas), joka kerto hauskan vitsin. Ja mä tunnetusti nauroin. Äiti (sijaisäiti) katto mua, hymyili ja totes "Satu, sä nauroit. Tai siis ensimmäistä kertaa sun silmätki nauro. On ihana nähä että sä oot vihdoinki onnellinen". 

Tässä vaiheessa mä en voi mitään muuta, ku kiittää. Kiittää kaikkia ihmisiä, jotka on ollu mun tukena, koko tänä aikana. Etenki mun pitää kiittää mun sijaisperhettä. En ees halua miettiä, missä mä oisin, jos te ette ois tuonu sitä huutavaa, pelottavaa kissaa mulle, ja lohuttanu mua ku tuli itku. Vaikken mä sitä joka päivä sano, se kaikki on joka päivä mielessä, ja tule aina olemaan suurin muutoksen pilari mun elämässä. Voiko tavallinen perhe tehä parempaa maailman hyväks? Pelastaa ihmisen elämän. Nimittäin mun elämän te ainaki pelastitte. Kiitos!



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Reissussa rähjääntyy

Aikaa on taas kulunu jonku verran mun edellisestä postauksesta. Mutta nyt oon taas muutamaa kokemusta rikkaampi, ja voin siis kertoa teillekin mitä on sattunu ja tapahtunu. 

Otsikko kertoo jo paljon. Reissattu siis on. Ei hirveen isoa, muttei ihan mitään kauheen pientäkää. Käytii siis ton meän Akatemian porukan (ei siis kaikki ollu mukana) tuol Tampereella. Siellä on kans tollanen samanlainen akatemiamalli käytössä ku meillä, ProAkatemia. Käytiin siis siellä tutustumassa toimintaan ja hakemaan vähän kehitysideoita tuohon meijän vauvaikäseen Akatemiaan. 

Mulla on Tampereesta tosi paljon muistoja lapsuusajoilta. Mun isoveli ja -sisko on molemmat asunu siel ja pienempänä siel tuli rampattua joskus useemmanki kerran kesässä. Tosin sillon pääasiana tais olla vaan pääsy Särkänniemeen :D Tällä reissulla (myönnetään!!) mulla oli lähinnä toiveena kokea vähän isomman kaupungin yöelämää, ja sitähän tosiaan tuli koettua. Pakko myöntää, että reissu oli musta enemmän ku onnistunu. Huolimatta siitä, että kävelin baarista mäkkärille sukkasillaan :D Ihmettelette varmaa miks, mutta seisokaa ite 4-5 tuntia 20cm piikkikoroilla ja tanssikaa tosta ajasta suurin osa. Tajuatte sen jälkee, missä kunnossa jalat on, ja kuinka ne ei oikeesti enää kanna. Seuraavana päivänä ne vasta kipeet oliki :D No, tästäki opitaan. Mutta reissu oli aivan täydellinen, ja musta oli ihanaa päästä kattelee vähän niitä maisemia siel. Paljo muistoja tuli mieleen :)




Tässäpä mun oma asu halloween-bileissä




Tässä kaikki mukana olleet Takovalaiset ja Joonas, meä "ope" (vasemmalla) :D



Ja tässä pelkästään me pirutytöt, valmiina kovaan bailaukseen!! ;)



Tässä pirut pelaa juomapeliä hotellissa ;)


Ja sitte saatte onnitella mua :D Vähän jälessä tosin! Mullahan oli siis synttärit viikko sitte eli 28.10 :D Missä lahjat!? XD Joke Joke! Mutta siis vielä isompi juttu kuulkaas, josta oon aiemminki puhunu ja aika paljonki itse asiassa. Mä sain sen, nimittäi ajokortin!! Eka inssi kusas niin pahasti, etten ees halua puhua siitä. Pannaan se jännityksen piikkiin, ihan kokonaan. Mutta tää uus, se oli se perjantai, ku tääl oli ihan kauhee sää. Katoin aamulla ulos ikkunasta ja kirosin ääneen. En ikinä pääsis siinä ilmassa ajokoetta läpi. Siis jumalaton myrsky, lunta tuli voimalla, mitää ei nähny ja tiet melkee peitossa. Enkä siis koskaa aiemmin ollu lumessa ajanu. Mutta lähin ajoon, rauhallisin mielin. En ees jännittäny paljoa. Ja niin se meni, läpi! Saan kiittää sitä säätä oikeestaan aika pitkälti, koska sen takia sain pari virhettä anteeks :D

Ja tämän hetken kuulumisisa viel. Eli nyt ois taas mun synde-bileitten aika, ja teemana taas vaihteeks Halloween, koska se passaa ajankohdaltaan täydellisesti. Niitä siis tässä järjestelen. Eilen siivosin, tänää sain kaverin äidiltä koristeet lainaan, ja ylihuomenna pitäs alkaa laittamaan ihan tosissaa niitä paikoilleen. :)

Tässäpä viel linkki viimevuotisen halloween-jälkeiseen postaukseen :) 


Ja tässä vähän kuvia edellisvuodelta (en ainakaa postauksista löytäny pikaseltaa haettuna):




Hurjaa oli :D en ees muistanu. Muistoja, hyviä sellasia :)







sunnuntai 19. lokakuuta 2014

FanGirl Forever and Ever


Hallo!

Kaikki on taas ihan sekasi!! Mutta positiivisella tavalla. En tiiä oonko aiemmin kertonu, et oon suuri fani, TOSI suuri fani siis. Ja kyseinen bändi on Tokio Hotel. Oon digannu sitä jo, about 6-7 vuotta, ellen jopa enemmän. Kotona asuessa mun ylisuuren huoneen kaikki seinät oli täynnä TH-julisteita, jotka muuten on vieläki kaikki mulla tallessa. Mulla on CD:t, DVD:t ja fan fiction-vihot :D Ja paras hetki mun elämässä oli se niiden keikka sillon Helsingissä, Hartwall Areenalla vuonna 2010, lähestulkoon eturivissä. Koskettavia muistoja. 

Miten tää kaikki siis liittyy tähän päivään? Vastaus on yksinkertane, ne julkas monen vuoden tauon jälkeen uuden levyn alkukuusta. Tarkalleen sanottuna maailmanlaajusesti se julkastiin 6.10. Tottakai kuuntelin jo ennen varsinaisen levyn julkasemista julkastut sinkut ja melkeen jo osasin ne ulkoa. Nyt oon sitten tän kaks viikkoa huuattanu Tokio Hotelia aina ku vaan mahollista :D 

Kaikki vanhat tunteet, muistot, fanitus palas mun mieleen. Kaivoin esiin mun TH-tuotteet ja aloin suunnittelemaan uuden ficin kirjottamista. Laitoin jopa puhelimeen taustakuviks ihanat Billin ja Tomin :3 Ja mikä pahinta (?), haluttas ripustaa noi kymmenet julisteet ja seinäliput seinille ja rakentaa Billille se oma fanialttari <3 Tuntuu ku mä oisin taas 16-vuotias teinityttö.


Mut jotenki mä en nää sitä negatiivisena asiana. Mä oon saanu tästä bändistä voimaa ja apua mun vaikeisiin hetkiin jo niin monta vuotta. Ja nyt itku silmässä (onnesta tietty) kuuntelen niiden musiikkia, ja ootan keikkaa. Oon jotenki saanu taas elämäniloni ja intoni takasi. Tekee mieli kirjottaa, piirtää ja opetella saksaa. Näättekö tässä mitään negatiivista? En mä ainakaan :)


Lukitusnäytön taustakuva


Aloitusnäytön taustakuva



Ja tässäpä vielä muutama biisi, jos haluat kuunnella, millasta musaa nää ihanuudet nykyää tekee :3


Love Who Loves You Back: (ehdoton suosikki tällä hetkellä)




Run Run Run:



Ja tässä linkki koko albumiin Spotifyssa:


Kuunnelkaa ja rakastukaa <3



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tulevaisuus??

Hellöyyy my friends! 

Eli siis suomeks sanottuna, hei ystäväiseni :3 Mulle oli (taas) tullu pyyntöä askiin, et pitäs kirjottaa tänne :D oon mä vissii vähä laiska. Tai sitte yksinkertasesti aina unohan. Suurin ongelma, rehellisesti sanottuna, on viime aikoina ollu aiheiden puutteellisuus; ei oo oikeen sattunu mitään, nii en oo tienny mistä kirjottaa. Toisaalta taas on ollu hommaa sen verran, etten oo jaksanu/kerenny alkaa pohtia mitään suurempia aihealueita, joita täällä käsittelis. 

Ihana tuntematon kyselijä onneks ratkas mun pulman. Mä kerroin mun ongelmasta, ja se anto mulle muutaman (aika pirun monta) hyvää aihetta pohdittavaks :) Kiitos ano! 

Tänään siis aattelin pohtia mun tulevaisuutta. Mun tarkotuksena ois matkustaa ajassa eteenpäin vuoteen 2024 (näyttää typerältä -.- ) tähän samaan päivään, samaan kellonaikaan, mutta sen 10 vuotta etiäpäin :)

Istun siis 10 vuoden päästä tässä, kirjottamassa miten mun elämässä menee. On vuosi 2024. Kello on 17.41, eli vähän yli puol kuus sunnuntai-iltana. Mä oon koko päivän pessy pyykkiä. Viikossa sitä kerkee kertyä niin julmetusti. Minä, aviomies ja 3 lasta. Konetta saa siis pyörittää koko päivän näin sunnuntaisin ja yleensä pesen myös keskiviikkosin pari koneellista. Sunnuntai, viimenen päivä viikonlopusta ku saan nauttia vaan ja ainoastaan mun perheen seurasta. Huomenna alkaa taas arkinen puurtaminen meillä kaikilla. 

Mä oon siis töissä tuossa parin kilsan päässä, Tampereen keskustassa. Tai siis töissä ja töissä, pyöritän omaa firmaa. Alaisia mulla on kuus plus tämän hetken työharjottelijat. Tilat on oikeen mukavat ja viihtysät. Enkä puhu vaan omasta mielestä, vaan oon tehny siis kyselyn noille työntekijöille ja asiakkaille. Mun haaveena on aina ollu oma yritys, ja nyt mä voin sanoa, et se ei ollu ollenkaa turha haave. Tää on just se mun juttu. Tuun hyvin toimeen alaisten ja asiakkaiden kanssa. ja turhilta, suurilta konflikaatioiltaki on vältytty. Alkuun tietenki oli omat ongelmansa, niin itse yrityksen perustamisen ku asiakkaidenki kans, mut tähän päästiin kummiski ja nyt kaikki toimii.

Mun perhe, mainitsin siitä tuossa alussa. Eli aviomies, mun ihana Henri ja noi kolme mukulaa (sanon niitä mun rusinoiks), Ella, Säde ja Lukas :) Rakkaimmat maailmassa. Meillä on tällänen omakotitalo (punainen mökki ja perunamaa) täällä Tampereella. Ei keskustassa, mutta ei liian kaukanakaan. Turvallista asuinaluetta. Henri on töissä paikallisessa logistiikkafirmassa, ja tekee ajoja tällä alueella. Ei onneks sellasia pitkiä, korkeintaan parin päivän reissuja, ettei ihan viikkoja oo pois kotoa kumminkaa. Miten mie yksin noiden meän villiveikkojen kans sitte pärjäisin :D 

Ainii, ja on meillä koira, Vili :3 NovaScotian noutaja, joka tulee tosi hyvin toimeen lasten kanssa. Tuolla ne nytkin pihalla leikkii. Villiä on meno, mutta väsyttävätpähän ainaki ittensä näin iltaa kohen. Mä niin tiiän, mikä huuto ja suuttuminen siit tulee ku mä puolen tunnin päästä käsken ne tuolta sisälle syömää :D En tajua miten niillä riittää noin paljon virtaa. Oispa itelläki...



Ehkä mä saan sitä virtaa sitten ens viikonloppuna. Tarkotus ois lähtä vähän viihteelle perjantaina tyttöporukan kans. Henri jää vahtimaan mukuloita (kerranki xD ), että mie saan vähän ottaa omaa aikaa. Lähetään siis noiden mun kolmen parhaan ystävän kans syömään ja sitten alotellaan jonku luona (ei tosin mun, kuten varmaa arvasitte) ja mennään käväsee keskustassa jossain mestassa. Ihan niinku sillon nuorena. Tosin enää sitä ei voi harrastaa niin usein. Ehkä toisaalta ihan hyvä vaan. 

Nyt mä voisin lopetella ja alkaa valmistelee ruokaa noille rusinoille. Pitää laittaa teille ens kerralla tänne jotain ihan höpöjä kuvia niistä. On ne vaan niin sulosia :D

Siinäpä teille kirjotus 10 vuoden päästä :) Toivottavasti ainaki. Eiköhän tossa aika pitkälti ollu kaikki sellanen tarpeellinen, mistä haaveilen ja mitä toivon. Nyt vaan peukut pystyyn, et kaikki menee, niinku on suunnitellu ja tää elämä johtais johonki hyvään :)


tiistai 2. syyskuuta 2014

HöpöPäivää

Iltoja kaikille :3

Tänään on sattunu ihan julmetusti kaikkea. Niin hyvää ku huonoaki. Ja lisäks jotain niin outoa, ettei mitää järkeä. Pakko sanoa, ettei näin paljo kokemusta oo tainnu aiempiin päiviin koskaa sisältyä. No alotetaan aamusta. Tai... päivästä.

Mulla siis oli ajo tänään. Kahen aikaan päivällä. Mulla on ollu tänä kesänä huonoja ajoja, helvetin huonoja ajoja, hyviä ajoja ja helvetin hyviä ajoja. Tänään oli taas huono päivä. En tajua, miks mä ressaan niin pienistä asioista. Oon ihan kauheen säikky liikenteessä, pelkään monia tilanteita ja panikoidun. Periatteessa ajamisesta ei välillä tuu mitää. Ja pahinhan tässä on se, että mulla ois inssi kahen ajotunnin päässä -.- Opettaja sanoo, et taito löytyy, oon hyvä ajamaan, mutta usko itteeni puuttuu. Ja se hemmetinmoinen panikointi pahentaa ja paljon. En vaa tajua mitä mun pitäs tehä.. eikä tunnnu tietävän kukaa muukaa. Tuurilla kai se on mentävä kokeilee sitä inssiä. 

Sitte, tulin ajolta ja tsekkasin ton mun puhelimen. Mun poikakaveri oli soittanu 3 kertaa ja laittanu jumalattomasti viestejä. Yhen kerkesin lukea, enneku soitin sille. Viesti siis kuulu suunnillee näin: "jos sua ei ala näkymään, joudun rikkoo ton oven". Siinä vaiheessa siis nappasin sen puhelimen korvalle ja soitin. Uutiset oli hemmetin outoja. Se oli jääny mun makkariin jumiin. Mun makkarin ovessa siis on sellane vanhanaikane lukkosysteemi, johon mulla ei tosin oo avaimia. Se kahvaki on ollu ränklä jo pitkään aikaa, ja välillä juminu se ovi. Nyt se oli kuitenki jääny kokonaan kiini. Mä yritin omalla voimallani hakata ja potkia sitä (aukeaa siis makkariin päin), mutta ei mitää. se ei hievahtanukkaa. Sitte soitin apua. Ensimmäisenä Ovenialle, josta soittivat huoltomiehelle, joka sitte saapu 10 minsan päästä oven taakse, sorkkarauta olalla. No sillä ei kauaa menny ku avas sen oven. Ei hemmetti, oltii molemmat niin helpottuneita. Se raukka kärsi ja huusi siellä ihan hulluna ja ahistu. No, kuka tahansahan tollasessa tilanteessa panikoitus. On se huone iso, ei siinä, mutta ku tietää, ettei sielt pääse ulos... :/ 

Vähä aikaa istuskeltii ja naureskeltii tilanteelle, enneku se lähti kotiansa. Siitähä se riemu repes. Mä aloin siivoomaa. Mun kämppä on sen verra iso, et harvoin jaksan sitä kokonaan siivota (ja ei, en ole laiska XD). Siivoan huoneen tai kaks kerralaan ja jatkan parin päivän päästä, mutta tänäänpä mä siivosin koko kämpän, pesin peitot, pyyhin pölyn jopa vaikeimmista ja korkeimmistaki paikoista. Tanssiskelin ja nautin siitä tunteesta. Ja samalla naureskelin ittelleni, et mikä ihme mua vaivaa XD Oon tullu hulluks vissii. No, ainakaa en huonolla tavalla :DD

Sitte ne ihanat uutiset! Mä omistan kamot!! Siis armeijahousut :D ihanat!! Ja arvatkaa mikä parasta!? en maksanu niistä mitää. Normaalisti melko kallista. Kaisa-vaimolla (lue: hemmetin rakas ja tärkeä ystäväihminen) oli vaatteita menossa kirpparille ja se käski mun tsekata ne läpi. Avasin sen kassin, ja näin ne! Ne ihanat housut, joita olin  kuolannu siitä asti, ku Kaisa ne osti. No kokeilin niitä, ja ei juma!!! Ne oli täydelliset. Ja ku olin aikani niitä vaatteita laavaillu ja testaillu ja ihastellu ja muuta vastaava, mä kysyin, et paljonko se haluaa niistä. Ja vastaus: "en mitää." Käskin sen sanoa jotain koska oli kuiteski kirppikselle viemässä. Se vaan sano, et jos niistä on mulle iloa ja pääsee eroon, nii ei tarvii maksaa mitää Ö.ö Olin yhtäaikaa ihan äimänä ja onnelline :) Ne housut on mun uus rakkaus <3 Laitan teille tähän kuvaa. (kökkö kuva, mutta kelpaa) 





Ja paitana siis Bullet for my Valentine :3


Siinäpä ne mun kuulumiset suunnillee oli :3 



torstai 14. elokuuta 2014

Syksyä kohden

Hiphei!

Nyt taas on hetki et asetun istumaan tähän koneelle ja aattelin samantien kirjottaa tänne teille jotain :) Vielä kerkee kattokaas korvata sen kesän kirjottamattomuuden ;D

Alotetaan siis ainaki kertaamalla vanhaa, tai pikemminki syventämällä. Elikkäs autokoulusta on ollu ainaki puhe. Se teoriakoe. Kahessa päivässä enne sitä koetta mun mielipide ja ennustus läpipääsemisestä kerkes vaihella sata kertaa, masentuneisuudesta ja epäonnistumisesta täydelliseen läpimenoon ilman yhtäkään virhettä. No, sanotaanko et ressi ja jännitys siitä ainaki tuli. Ja perjantaiaamuna jännitin ku hullu. Niin siinä sitten kävi, etten mä sitä läpi päässy. Kirjallisissa yks virhe liikaa. YKS!!! Kuvitelkaa kuinka mua ketutti.

No ei siinä, menin töihin masentuneena, itku kurkussa. Uutisten kertomisen ja pienen rauhottumisen jälkeen mä otin puhelimen käteen ja soitin autokoululle. Uus yritys ois heti tiistaina. En mä viikonlopun aikana lukenu yhtää. En vaa jotenki kerenny enkä saanu aikaseks. Mutta siitä huolimatta mä läpäsin sen tiistain testin. Varmaa osittain se ensimmäisen kerran kusasu johtu jännityksestä. Keskityin enemmä jännittämiseen ku siihe kokeesee, kiirehin ja panikoin. Mutta mitä mä oon kuullu, niin ei se läheskää kaikilla ekalla kerralla oikeen mene. Eli en mä mitenkää huono ole :3

Satama Open Air. Joo! Benji-hyppy. En käyny. En voinu. Olin sillo viikonloppuna niin masentunu sen autokoulun takia ja asenne oli se etten pääse läpi toisellakaa kerralla ja hommaan menee hirveesti rahaa. Pakko säästää, ei voi kuluttaa. Oli se hyppy sen verran kallis, että nyt kun tiliä kattoo, nii ois se tyhjä, jos oisin hypänny. Ja tuo nyt ei ollu Suomen eikä varmaa ees Kemin viimene benji-hyppymahollisuus :DD Tosin mun veli kävi hyppäämässä. Näytti aika siistiltä :) 

Mitähä sitä muuta? No siis, mulla alkaa olla viimeset lomapäivät tässä käsillä. Koulu nimittäin alkais 26.8. Ei millää huvittas mennä sinne. Ei siellä edes ole mitään tekemistä ja toiseksee meän firman/tiimin tilat vaihtuu eikä meillä oo enää sellasta yksityisyyttä. Ei se enää varmaan ole samanlaista, ku viime vuonna. Ja mua pelottaa. Oppari eli suomeks opinnäytetyö. Sen tekemine pitäs alottaa tänä vuonna, enkä ees tiiä mistä aiheesta alkasin sitä vääntämää. Eli jos on joitain liiketalouteen liittyviä ideoita/termejä/jotain nii mulle vaan!! Otan kaiken erittäin mielellään vastaan :)

Nyt oon ihan sikaväsyny. En oo viime yönä oikeen saanu nukuttua. Pari tuntia vaan. Ja työpäivän jälkee juoksin viel kaupungissa kirppareilla. Huhhuh. Voisin vaikka lukea tai tehä jotain suhteellisen rauhallista. 

Koittakaahan jaksaa te ihmiset, joilla on jo koulu alkanu. Ei käy kateeks!! :DD 

 

maanantai 4. elokuuta 2014

Little bit of me

Tässäpä vähän uutta kuvaa musta :) 




maanantai 28. heinäkuuta 2014

Hullujen hommaa

Huhhuh...

Mä lupaan teille kaikille ja etenki itelleni, etten ikinä enää pyydä hellettä. Jumaliste, mikä kesä. Tässä on kohta kolme viikkoa (vai onko jo ylikki) kärsitty järkyttävästä kuumuudesta. Ei minkäännäköstä tuulta (tai ainakaa helpottavaa), ukkosta tai sadetta. Yks pieni ukkone käväs, mutta ei se mitää auttanu. Seuraavana päivänä oli vaan entistä tukalampi olla. 

Tää ilma ihan oikeesti tekee pahaa. Ulos ei viitti mennä ku ei siellä pysty hengittää. Öisin ei pysty nukkumaan paljon ollenkaa ja siitä kärsii sitte työt ja kaikki muu, mitä pitäs saaha aikaseks. Tää on suomeks ja suoraan sanottuna maanpäällinen helvetti. Ja eniten mua ahistaa nää ihmiset jotka vaan nauraa ja hokee "talvella sitä niin kaivataan lämmintä ja nyt itketää ku on niin kuuma". Siinähän se onkin, kukaan ei ole pyytänyt kuumaa, vaan lämmintä. Ehkä sellane 15-20 astetta ja pieni hento tuuli ois ihana. Mutta tämä!? No No NO!




Ja sitten vähän ilosempiin juttuihin. Ensinnäki nyt oon saanu tuuletettua hyvin, ja mun kämpässä voi elää :D Ja toiseksee oon saanu tänää ihan julmetusti aikaseks vaikka heräsinki tosi myöhää. Oon siivonnu, pessy vähän nyrkkipyykkiä (alakerran pesukoneet ei käytössä), pessy sohvan tyynyt ja opiskellu :) Ja sanomattaki selvää, et saanu tänne kirjotettua :D 

Sitte se ihan pääasia!!! oon niin ylittäny itteni eilen! Siis, mä oon aina ollu kauhee arkajalka, akiken suhteen, mutta erityisesti huvipuistojen laitteiden kans. Mua ei kovin moneen mukaan saa, koska pelkään ja jännitän niin paljon. Mutta eilen mä tein jotain ihan uskomatonta. Tiiättekö Suomen Tivolissa laitteen Mega Flip? (Laitan kuvan ja videon mukaan). Se on kaikista kauhein laite siel, ja viime vuonna tuli paha olo ku katoinki sitä. No, ette arvaa mitä!? Mä kävin siinä eilen!! Kävin kävin!! Ja todistajiaki löytyy, videon lisäks :D 





Pelkäsin ihan sikana. Itku tuli pari kertaa siinä katellessa ja ootellessa et pääse (tai siis joutuu) kyytiin. No, menin siihen sitten. Se laitteen käynnistäjäki huomas kuinka paniikissa olin, tuli tarkistaan turvakaaret, ja koitti rauhottaa mut. No, eihän se tieteskää siinä onnistunu. Mutta niin se lähti sitte liikkeelle. Ja tottahan se oli, ei se ollu läheskää niin paha ko miltä näytti. Nautin jopa välillä kyydistä :D Huusin alussa mutta ku vauhtiin päästiin, nii siihen tottu. 

Kyllä mut jälkeenpäin piti taluttaa istumaan ja viiä syömää, ku huono olohan siitä tuli. Tosi outoa sinänsä, ettei mulle koskaa ole huono olo tullu. Valahin ihan kalpeeks ja pyörrytti ja oksetti. Lienekkö sitte kasvanu aikuseks :D 


Mutta nyt voin taas jonku aikaa olla ylpee siitä, että oon jälleen kerran onnistunu ylittään itteni. Ja seuraava kertaki on jo tiedossa. Ens perjantaina, tämä tyttö menee ja hyppää benji-hypyn!! Uskokaa tai älkää, mutta mä teen sen!

Tässä tää video laitteesta, sille ken ei tiedä


P.S. teksti kirjoitettu lauantaina, eli toissapäivänä. Kuitenkin netin toimimattomuuden vuoksi, julkaseminen ei oo onnistunu, eli saan tän näytille vasta nyt. Kaikki aikaan (kuten eilen) liittyvät ilmaukset koskee siis tuota lauantaita, ei tätä päivää. 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Pienenpientä muutosta

HaudiHau meine Leute!

Tässä nyt oon kuulkaa ihan innoissani! Mä oon kuukauden suunnitellu sellasta pientä juttua, ja nyt se viimein tiistaina onnistu :3 Laitan tähän kaks kuvaa, ja saatte kattoa, huomaatteko mitään eroa :D

Minä aiemmin


Minä nyt



Se tais olla melko helppo tehtävä :D Eli siis, otin itelle bridgen. Mun mielestä se sopii ihan pirun hyvin. Tykkään siitä! Enkä oo ainoo. Kaikki kaverit sanonu, et passaa mun naamaa lähes yhtä hyvin ku mun nenä. Lisäks tosi moni sanonu, ettei oo nähny kelleen sopivan bridgen yhtä hyvin ku mulle :3 Se kertoo jo aika paljon. Mitä mieltä sä oot?

Harmin paikka vaan et lävistyksen toimenpiteen kivun jälkeen turvotuksen ja jomotuksen laskettua, tuossa ei oo tuntunu mitään, paitsiko liikuttaessa. Se on siis aika huomaamaton ja oon tottunu siihen. No, senpä takia mä oon pari kertaa huitassu sitä vahingossa, ja nyt se on aikasen kipeenä :( Muutenki noissa uloskasvamisen riski sen verra suuri, et pitää koittaa hoitaa se nyt kuntoon pikasesti, ettei käy pahemmin. 

Paljonko kello on? Voi persikka! Mulla tulee kiire! Pakko mennä, työt kutsuu! Jatkellaan!


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Pahoittelut

Hei kaikille mussukoille :3

Oon tosi tosi pahoillani. Taisin luvata (enkä tainnu, ku lupasin..) kirjotella teille tänne uutta postausta kerran viikossa. Edellisestä on aikaa suunnillee pari viikkoa, ja sitäkää ei voi bloggaukseks oikee sanoa. Eli siis oon pettäny teät :(  

En oo tätä tahallaan tehny.Nyt vaan on ollu kaikenlaista härdelliä tässä meneillää. Alotetaa kertomalla, et töissä on alkanu kesälomat, eli mulla on hommaa kahta kauheammin. Oon menny nyt parin viikon ajan töihin jo puol kasiks, mikä kertoo et ressiä mulla ainaki on. Töissä vaan työt kasaantuu, ja multa pyydetään apuja koko ajan. Mä tykkään siitä, että mua arvostetaa ja mun työtä kunnioitetaa ja musta on apua vähä isommillekki tahoille kiireen keskellä. Lisäks mä tykkään kiireestä, eipähän ainakaan kerkee miettiä kaikkea paskaa, mitä elämässä on. Mutta silti, nyt alkaa palaa jo käämit. 


Tällaset kesämaisemat on mun bussipysäkin ja työpaikan välillä :3


Lisäks mulla on kesäks K-Kauppiasopintoja, 20 opintopisteen eestä. Eka, 5 op:n kurssi, ois pitäny suorittaa kesäkuussa... Ei varmaan tarvii kenenkää kysyä, et onko se suoritettu. Alku meni lupaavasti, tein tehtäviä, testejä, melkee joka ilta jotain. Tein itelle aikataulun, jota suorittamalla se homma menis kunnialla loppuun. Mutta ne viimeset tehtävät ei ollukkaa enää mitään niin yksinkertasia, ku ne ensimmäiste osioiden. Sitte se jäi. En enää osannu, ei enää kiinnostanu. No nyt ois taas ens viikon alussa tarkotus alkaa pinnistää, ja tehä ne loputki tehtävät ja tentit pois :) Kyllä mä pystyn siihen!!!

Lisäks nyt ois sitten autokoulun loppuunsuorittamisen aika. Otin yhteyttä mun autokouluun, ja kyselin että kun edellisistä suorituksista on lähes vuosi aikaa, et voinko jatkaa siitä mihin jäin. Kuulemma onnistuu. Ajokorttilupaki menee vanhaks kahessa vuodessa, eli en oo ees pahasti myöhässä vielä. Ainoa ongelma on se, et mä oon autuaasti unohtanu, miten sitä autoa oikeen ajetaa :D Mutta eipäs huolita, sekin homma palautetaa mielii äkkiä. Mun hyvä ystävä Jani lupas lähtä huomenna mun kans vähän ajelee, eli siis mie ajan :D katellaa vähä niitä toimintoja, enneku hoidan noi loput ajot. Eipä mee hyviä ajotunteja hukkaan muistelemisessa :)


Kesäkynnet päivitetty 


Oon alkanu juomaanki nyt enemmä. Jotenki pitää aina nollata kaikki työasiat ja vastaavat päästä, ja pitää hauskaa ku sitä ei arkisin kerkee ollenkaa. Mutta eikös sitä vähän piäkki ;) Nuoriahan tässä ollaan kuitenkin vielä, ja nyt on elettävä. On kiva nähä kaikkia ihmisiä, joita ei oo pitkään aikaan tullu nähtyä omien ja niiden kiireiden ja talven ja koulun takia :) 

Nyt mun pitää kuulkaa avata toi kuljettajaopetus-sivusto ja alkaa harjottelemaan taas :3 pääsen sitte varailee teoriakoeaikaaki :) Mä yritän nyt kirjotella vähän useemmin! Lupaan!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kesäkynsiä :3


 Kesä on alkanu värikkäästi :) Kuten lupasin aiemmin, kesän tavotteena on lopettaa kynsien syöminen. Siihenpä mä taas otin käyttöön vanhan, toimivan kikan. Asensin nimittäi tekokynnet paikalleen :) On ne vaan niiiiiiin paljon nätimmät ko mun omat.



Tällaset farkkukuosit oli alkukesästä


Tälläne riikinkukko-style tällä hetkellä :)


Tsekatkaa kuinka hyvin noi kynnet passas yhtee mun lauantain juoman kans ;) Aika hyvin suunniteltu asu, eikös ;)