Kuten lupasin viime kerralla; lisää tulee. Ja tässä sitä nyt sitten ois.
Edelliskerralla tosiaan kerroin mun uudesta kullasta, ja sen vaikutuksista mun elämään. Jotenkin siitä päästiin hyppäämään sitten mun valokuvausharrastukseen ja taisin luvata teille mun otoksia nähtäväks.
Ja kuten viime kerrallakin, tälläkin kerralla mulla on taas motivoijat mukana; langattomat kuulokkeet, hjuva musa ja pureskeltavaa. Ei tosin suklaata, vaan jos saan kehua nii ihan mahtavaa mun itse tekemää kermaista kanakastiketta. Mainittakoon että oon siis ihan surkee keittiössä, mutta aina sillon tällön jaksaa panostaa, ja sit syntyy niin priimaa että!!
Mut nyt tosiaan asiaan. Eli niitä kuvia teille tältä kesältä ja alkavalta talvelta.
Voisin alottaa uusimmasta otoksesta perjantailta.
17.11. Meille sato Keminmaahan ja Kemiin ihan kunnon lumi.
Johan se oli aikakin!
2.11. Ensimmäiset kunnon pakkaset sai taivaan punertamaan
kauniisti aamulla.
8.10. Syksyinen lenkkiretki Kallin mäissä toi eteen kauniin yksityiskohdan.
22.9. Suomen ja etenkin lapin ruska vie jokaisen sydämen, ja kameran!
16.9. Parhaaan ystäväni kanssa Tampereen maisemia ihastelemassa
(myös alempi kuva)
3.8. Edelleen on hyvin kiintyny taivaaseen ja pilvien eri muotoihin.
Suurin osa mun kuvista on luonnosta ja etenki taivaasta otettuja.
31.7. Tämä pieni pörriäinen kuvattiin eräänä kesäiltaisena reissuna lähirantaan.
19.6. Ensimmäisiä ajeluiltoja auton oston jälkeen. Kaunis usva tuli vastaan
Pörhölänkankaalla
5.6. Mä harvemmin kuvailen rakennuksia tai yksityiskohtia, mutta Keminmaan
vanhan kirkon puitteet on liian kauniit ohitettaviks.
28.5. Taivas sitä, taivas tätä. Tässä se vaa oli niin jumalainen
16.3. Pakkanen meinas palelluttaa sormet ja kameran.
3.3. Vuoden ensimmäisiä otoksia.
Kiitos ku jaksoitte katella nää läpi kärsivällisesti. Mä siis oikeesti rakastan kuvaamista ja kuvia mulla on ehkä sata kertaa enemmän otettu ku tää päivitys antaa ymmärtää. Mutta annettakoon teille ne parhaat ja huolella valitut.
En mä tiiä onko nää laadultaan minkäänlaisia tai miellyttääkö ne silmää, mut mulle noista jokainen hetki merkitsee jotain ja jokaisen kuvan ottohetken muistan tarkalleen. Ne on kai vaan muistoja kuvien muodossa. Mulle tapa purkaa ajatuksia, vihaa ja surua. Ja toki tuoda esiin sen hetken onnea.
Laittakaa hei kommentteja tulee, jos jotain sanottavaa on. Ja oisin toki kiinnostunu kuulee myös muiden valokuvausharrastuksista.
Lisäks otan vastaan aiheita, mistä kirjottaa :) Muistakaa et kommaa voi anonyymisti ;)
Kiitos jälleen kerran seurastanne! Nyt mua kutsuu L-koodi ja jäätelö!
