...pitkästä aikaa. Mä taas yön (tai itse asiassa aamun) yksinäisillä, valkenevilla tunneilla muistin tänkin paikan, johon joskus purin elämääni. Siispä päätin purkaa sitä taas teille.
Eli siis nyt on 28.6 ja eletään vuotta 2013. Herranjumala aika menee nopeeta, vastahan oli joulu. Onkohan se päivä jo huomenna, ku mä täytän 50? Huhhuh, hope NOT!
No joka tapauksessa. Kurjaa siis on.Mulla on viikko aikaa enää. Enkä nyt puhu elinajasta, loma-ajasta enkä mistään muusta suhteellisen yleisestä aikakäsitteestä. Mä puhun ajasta enneku mun poikakaveri poistuu mun vierestä armeijan poikien viereen. Mä pelkään, aika paljonki itse asiassa. Mä en pelkää että mun poikakaverista tulee homo tai et se tulee kaapista (Tästä me kavereiden kans aika paljon vitsaillaa nykysi). Ei, mä pelkään yksinäisyyttä, syksyn pimeneviä öitä, jotka mä joudun viettämään yksin. Kuka nyt turvaa mut sängyn alla asuvilta möröiltä? 
Kaikki kaverit sanoo, et etäisyys välillä tekee hyvää ja on hyvä oppia pärjäämään yksin. Totta sekin. Tuntuu vaan, että mitä mä illat teen, ku ei oo seuraa tai miten mä saan yöt nukuttua. :( Mutta mä uskon siihen, että opin olemaan yksin. Ja sitä paitsi mä yritän ajatella, että mikä ei tapa se vahvistaa. Niihän ne kaikki aina sanoo. Ja lisäks ehkä mä saan enemmän aikaseks iltasin/öisin ku joku ei koko ajan vie mun aikaa :) Saa nähä mitä tuleman tuo, mutta jännitystä ja pelkoa on ilmassa ihan riittämiin. Eli siis koko homma tiivistettynä, loppukuut haisee. Voitas alottaa aina seukki kuukausi viikkoa aiemmin :D Lähes yhtä hyvä ratkasu ku jättää aina-niin-vituttava-maanantai pois viikosta :D
Nyt taidan kuiteskin painella sänkyyn ja jatkella tätä rustaamista huomenna lisää :) Paljon on kerrottavaa. Pysykääs pöksyissänne ;)
P.S. Päätin alkaa lisäilee vähän enemmän kuvia tähän blogiin ettei näytä niin tylsältä. :)
