maanantai 8. lokakuuta 2018

Punaisia lehtiä

Heipsanssaa lukijani!

Edellisen päivityksen tein vähän ennen kesää. Siinä kerroin, mitä mä eniten odotan kesältä. Kesä on nyt aika lailla ohi; hyvät muistot ja kokemukset siitä jäi. Ja voin sanoa, että suurimmasta osasta odotuksia tuli totta. Osaa kesän tapahtumista en osannut edes odottaa. Mutta tiivistettynä oikein lämmin ja antoisa kesä, josta ei jäänyt minkäänlaista pahaa makua suuhun.

Tänään, kun ajelin töistä kotiin, sade paiski pisaroita ikkunaan ja myrsky meinas viedä mukanaan, mä keksin että kerron teille seuraavana, mitkä on mulle syksyissä ne kohokohdat. Vaikka mä oon ihan totaalinen kesäihminen, on mun myönnettävä nauttivani hieman tästäkin vuodenajasta.

Ensimmäisenä mun elämässä syksyn saapumisen huomaa siitä, että kun illat pimenee, mä levittelen kaikki mun tuhannet kynttilät esille ja sytyttelen ne joka ilta hetkeks palamaan. Rakastan ihan järjettömästi sitä tunnelmaa, jonka se pieni liekki ja sen tuoma valo luo asuntoon. Unohtamatta tietenkään tuoksukynttilöiden omaa tunnelmallista aromia.


Toinen selkeä merkki on villasukat! Omistan varmaan 30 paria erivärisiä ja erilaisia villasukkia ja tapana on, ettei samoja villasukkia pietetä kahta iltaa peräkkäin vaan värejä kuuluu vaihdella mahdollisimman tiheään. Illan väriin ja tyyliin vaikuttaa niin mieliala kuin myös kylmyystaso.
Toissatalvena ostin itelleni sellaset tossukat ja ajattelin että ne menis villasukista. Mutta ainakin näin syksystä mä ennemmin istun ihan rehelliset villasukat jalassa.

Sarjat! Kesän kiireisten ja valoisien iltojen jälkeen on ihana istua/maata vaan sohvalla ja tuijottaa kaikenmaailman sarjoja ja unohtaa ulkona kylmenevä ilma sekä mahollisesti myös oman elämän huolet. Itellä tällä hetkellä varmaan viis sarjaa, jotka pitäs alkaa kattoon alusta uudestaan, koska uus tuotantokausi ja dementia aiempien tapahtumien osalta. Nyt on onneks aikaa kaikki illat!

Edelliseen liittyen sitten tee. Kuumista juomista ehottomasti syksyn suosikki. Pimeät illat, hyvä sarja, oma sohva ja kuppi tai kaks (tai kymmenen) lämmintä teetä. Kahvi ei jotenkin aja samaa asiaa. Mulle kahvi on ollu aina enemmän sosiaalinen juoma. Sitä tulee kotona harvemmin itelle keitettyä, mutta vieraiden seurassa tai vierasilla sitä tulee juotua. Teetä saattaa omissa oloissa mennä useampikin litra illassa, kun aina huomaamatta kuppi onki taas tyhjä.


Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä mun on mainittava tää mun mummopuoli. Mähän siis rakastan käsitöitä, etenkin kutomista. Syksyllä tulee aina kierrettyä kauppareissut lankahyllyjen kautta tarjontaa ja uusia värejä tutkien. Syksyn ollessa tarpeeks pitkällä mä nappaan kerän tai kaks kauneinta tai erikoisinta väriä mukaan ja alan harrastella. Joka syksy mä jotain oon saanu aikaseks. Tänä syksynä vois vaikka ostaa jotain oikein värikästä, ihanaa lankaa ja kutoa sukat. Ehottomasti pitkillä varsilla!! Hmm... pitäiskö ostaa kerä jo tänään.


Tässäpä ne kohokohdat. Paljon on pienempiä merkkejä, muun muassa vaatetuksessa, joista näkee että syksy saa, mutta tässä ne jotka on mulle ne rakkaimmat ja tärkeimmät. Kuten sanoin, kesä ja helteet on ihan kivoja, mutta kyllä tällane tunnelmallinen pimeys ja rauhakin mun sydämeen osuu.