Vuosi vaihtuu kohta. Uudet tuulet alkaa puhaltaa. Ainaki
niin me luvataan. Vuosi vuoden jälkeen. Vaan mikään ei koskaan muutu. Luvataan
lupauksia lupausten perään, vaan viikon päästä ne kaikki unohetaan, ihan yhtä
nopeaa kun ne on sanottukin.
Tälle uudelle vuodelle mulla ei ole mitään luvattavaa. Ei
sitten mitään. Ehkäpä mä laihutan (tai sitten en vaan jaksa), ehkä mä ajattelen
ittestäni positiivisemmin (niinku aina, ellei niitä suurinta osaa päivistä
lasketa), käyn koulua positiivisemmalla asenteella (luoja, se nyt on mahottomuus), ehkäpä mä hankin uusia kavereita (voiko niitä ees kirjaimellisesti
hankkia?).
Ei niillä lupauksilla eletä, eikä niillä mitään saavuteta.
Loppujen lopuks, se mikä merkitsee, on meissä itessä. Meidän täytyy jatka päivä
kerrallaan ja katsoa eteenpäin. Ei liian kauas, vaan sopivasti että näkee risut
joihin vois kompastua ja osata väistää ne.
Lupaan yhen jutun, jonka voin pitää seuraavaan aamuun asti.
Mä juon, biletän, pidän hauskaa mun ihanien, uusien, tuttujen, nuorien ja vanhempien ystävien kanssa. Ja pussaan jotakuta keskiyöllä, tyttöä tai poikaa. Mutta en murehi tulevaa enkä mennyttä vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti