Ystävistä

Hei taas kaikille!!

Elikkä tämän kertanen päivitys on omistettu ainoastaan ystäville ja kerrontaan niistä :)

Mä siis oon aiemmin maininnu että oon saanu pirusti uusia ystäviä ja alkanu liikkumaan uusien ihmisten kans. Tuntuu tosi oudolta, että mua kaivataan koko ajan jossain päin, ja en oo koskaan yksin. Ennen mä joudun ihan hakemalla hakemaan itelle seuraa ja miettimään kelle sitä soittas ja mihin pyytäis. Nykyään ei tarvii. Mulle soitellaan, mua kysytään messiin ja mun kans halutaan olla. Eipä taida olla tässä kuussa ollu yhtään päivää, että oisin vaan kotona istunu yksin :D

Sinänsä ajattelin tän homman alussa, että mulla tulee varmaan ikävä niitä yksinäisiä hetkiä. Niitä aikoja, jolloin oikeesti saa ajatella asioita ja ottaa omaa laatuaikaa. Mutta ajan mennessä eteenpäin, mä oon huomannu, etten kaipaa sellasta aikaa yhtään. Mä tykkään olla ihmisten kans. Niille mä voin jakaa huoleni, ja avautua. paljon parempi puhua jonku kans, ku miettiä asioita yksin, ja murehtia :) Sen oon huomannu. 

Eilen sanoin yhelle kaverille joka oli käymässä, että kyllä tää laukkominen varmaan loppuu ku koulut alkaa kunnolla ja ihmisillä on kiirettä. Sitte saan olla yksin. Kaveri vaan rupes nauramaan: "niihä sä luulet" :D On porukka mulle sanonu, että koska aiemmin ei oo paikkaa ollu missä viettää aikaa talvella, niin nyt ku mä oon kaupungissa hyvässä kämpässä, nii ne haluais tänne tulla. Ei mulla tietenkää mitään sitä vastaan oo. Niin kauan, ku saan kouluun keskittyä rauhassa :3

Mutta siis pääasia on se, että mä tunnen itseni tärkeeks. Musta tykätään ja oon "suosittu". Se on osittain auttanu mua palautumaan kaikesta viime ajan paskasta takasin omaksi vahvaksi itsekseni :) Eli siis suuri kiitos kaikille teille, uusille ystäville mun elämässä. Te ootte mun kaikkeni, ja oon aina täällä teitä varten <3