Taas tänä aamuna mä heräsin siihen ku aurinko paisto ihanasti (tai ei niin ihanasti oikeestaan) suoraan mun silmiin verhojen raosta. Se on se ensimmäinen varma kesän merkki.
Oon jo hetken ajan koittanu kääntyä kohti kesää ja sen tuomia iloja. Yks päivä toissa viikolla mä puin kylmästä säästä huolimatta kesämekon päälle töihin ja päätin, että nyt se kesä jumaliste tulee. Seuraavana päivänä oli taas pakkasta, damit!
Vaikkei se kesä nyt ihan vielä täällä pohjoisessa ainakaan oo, niin ainahan sitä voi vähän etukäteen fiilistellä, odottaa ja suunnitella. Siispä mä päätin kirjottaa teille mun kesän plääneistä ja fiilistelyistä. Lähinnä siitä, mitä mä tältä kesältä odotan ja millasia suunnitelmia mulla on.
Alotetaan siitä naisille yleisimmästä, eli vaatteista. Mä en millään malta oottaa et saan heittää kaikenmaailman hupparit ja swetarit ja villapaidat kaapin perälle ja kaivaa niiden tilalle hyllyihin ne ihanat, värikkäät ja ennen kaikkea kevyet vaatteet. Yks päivä mä siivoilin mun vaatehuonetta ja vastaan tuli mun viime kesänä ostama hame. Se päivä, kun sen saan taas laittaa päälle ja mennä ulos... sitä odotellessa. Ja yleensäki se, ettei tarvii miettiä, kuinka paljo sitä vaatetta pitää päälle pukea. Mekot, hameet, topit, se ihana keveys! Eikä unoheta sitä tärkeintä: eli aurinkolasit. Mä rakastan aurinkolaseja. Mulla on niitä varmaan 15 paria ja tässä muutamat uudet suunnittelin ostaa ens kesää varten (vai pitäskö sanoa tätä kesää).
Vaatteista siirrytään sitten hiukan vasemmalle, tai oikealle, tai no toiseen suuntaan kummiski. Mä en oo käyny oikeesti rannalla abouttiarallaa neljään vuoteen. Syystä että huono itsetunto ja ahistus. Tänä kesänä sekin tulee muuttumaan. Oon nimittäi löytäny nyt sellasen uikkarin että mun itsetunnon huono puoli voi jäädä suosiolla kotii ja antaa mun nauttia auringosta. Yks kesän parhaimmistoa: tuntea lämmin hiekka varpaiden välissä ja ilman kuumentuessa loikata viileään veteen polskimaan. Koskahan sitä vois/uskaltais käyä heittää tän neljän vuoden talviturkin pois? Jos nyt malttais ainaki pari viikkoa vielä, täällä on nimittäi jäätä viel aika reilusti...
TERASSI! Meinasin jo unohtaa sen! Paras ystävä, 20 astetta lämmintä (tai enemmän), aurinkoinen terassi ja siideri. Tai ne ihanat kesäiset terassien ruoka-annokset, joita ei ikinä jaksa syyä loppuun. Voi herranjumala, tää tuntuu jo ittensä kiusaamiselta. Kesä ala tulla jo!!!
Mut jos mä puhun ihan rehellisesti niin mitä mä eniten ootan nyt. Se ei oo aurinko, ei terassit eikä hiekkaranta. Mun kesä alkaa tän kuun lopussa, kun mun paras kaveri tulee Suomeen. Mä oon ollu ilman sitä nyt puoli vuotta. Aika on menny yllättävän nopee, mutta ikävä on ihan sikakova. Se hetki ku mä saan halata Ankkua ekan kerran puolen vuoden jälkeen, siitä alkaa mun kesä.
Viime kesän muistoja:Satama Open Air!
Pysty hymyilee ku oli uskaltaunu hyppää benji-hypyn
parin vuoden suunnittelun jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti