PerfectMe

Piupaupou vaan kaikille taas :)

Istahin tohon sohvalle about kaks tuntia sitten, ja yritin valita Netflixistä sopivaa leffaa itelleni. Suosituksissa oli joku #Thinspiration, joka vaikutti kuvayuksen mukaan tosi hyvältä. Siinä siis oli tyttö, joka eksy tällaselle anorektikoiden sivulle, missä ne kannustaa toisiaan olemaan syömättä ja laihuttaamaan. Se tyttö sitten lähti siihen mukaan ja siitä itestäki tuli anorektikko. Mä en siitä leffasta halua paljon paljastaa, koska toivon et katotte sen ite, mutta sen verran voin sanoa, et mikään helppo katottava se ei ole. Julmaa, miten joku voi tuntea tai käyttäytyä noin. 

Mulla on itelläki ollu tosi paljon paino-ongelmia. Pienenä olin liian laiha, todella huonossa kunnossa. Sijaisperheessä mä onneks sain kunnon ruokaa, sain hiukseni takasi ja kasvoin reippaaks ja tasapainoseks tytöks. Murrosiässä paino lisäänty aika paljon. Lopetin kouluun kävelemisen ja namujen syönti lisäänty huimasti. Sehän se riittää. Kuten kuvitella voitte, se ei mitenkää helppoa tietenkää ollu.

Oon yrittäny laihuttaa monta kertaa. Eri tavoin. Liikkumalla, vähentämällä ruokamääriä, syömällä terveellisemmin ja jopa olemalla syömättä. Tuohon viimeseen musta ei onneks millään ole :D nälkä voittaa aina, lucky me!

Sillon nuorempana, teini-iässä, kaikkien muiden ongelmien lisäks, se "lihavuus" vaivas tosi paljon. Toivoin monesti, etten ikinä ois oppinu syömään kunnolla, ja oisin sellanen luuviulu edelleenki. En ollu yhtää sinut itteni kans, häpesin itteäni. Tiiän, se on nuorilla, naisilla etenki, tosi tavallista. valitettavasti. 

Nyt ku mä oon 22 ja käsitelly ja kattonu itteäni tarpeeks, mä voin sanoa olevani nätti. En mä halua olla luuviulu, enkä mikää anorektikko. Mitä sitte jos on vähän ylimäärästä? Ei se mua estä. En mä missään vaiheessa voi saaha tehtyä itestäni täydellistä. On opittava elämään ittensä kans, ja sen mä oon tehny. Mä kelpaan mulle, muille ei mitää väliä!  

Tietenkää tää muutos ei ihan päivässä oo tapahtunu. Taistelemaan oon joutunu ja paljon. Oon kattonu itteä peilistä, itkeny ja hokenu et oon kaunis. Mulla oli tehtävänä yhteen aikaan joka aamu kattoa peiliin ja mainita yks hyvä asia ittessäni, joko kehossa tai taidoissa. Niin siinä pikkuhiljaa mieli avautu, ja tajus, et on arvokas, ja ihan yhtä nätti ja taitava ku kaikki muutki.

Mä vaan toivosin, et oisin osannu tän ajatusmallin jo sillon about 10 vuotta sitten. Kuinka paljon helpompaa mulla oiskaa ollu? Kuinka oisin voinu keskittää energiani ihan johonki muuhun, ku itteni mollaamiseen ja epäkohtien tarkasteluun? Mä toivon, et jokainen tätä lukeva, joka painii samojen ongelmien kans, vois ymmärtää mun pointin.

Haastan teidät, rakkaat lukijani, tekemään samoin ku mä, ja ettimään itestänne vähintää yks hyvä asia! Toivosin et kirjotatte ajatuksen(ne) tonne kommentteihin. Haluan tietää, kuinka hyviä ja ihania ja kauniita lukijoita mulla on!

Muista: Sinä olet täydellinen, täydellinen sinä, omalla tavallasi!