Tulevaisuus??

Hellöyyy my friends! 

Eli siis suomeks sanottuna, hei ystäväiseni :3 Mulle oli (taas) tullu pyyntöä askiin, et pitäs kirjottaa tänne :D oon mä vissii vähä laiska. Tai sitte yksinkertasesti aina unohan. Suurin ongelma, rehellisesti sanottuna, on viime aikoina ollu aiheiden puutteellisuus; ei oo oikeen sattunu mitään, nii en oo tienny mistä kirjottaa. Toisaalta taas on ollu hommaa sen verran, etten oo jaksanu/kerenny alkaa pohtia mitään suurempia aihealueita, joita täällä käsittelis. 

Ihana tuntematon kyselijä onneks ratkas mun pulman. Mä kerroin mun ongelmasta, ja se anto mulle muutaman (aika pirun monta) hyvää aihetta pohdittavaks :) Kiitos ano! 

Tänään siis aattelin pohtia mun tulevaisuutta. Mun tarkotuksena ois matkustaa ajassa eteenpäin vuoteen 2024 (näyttää typerältä -.- ) tähän samaan päivään, samaan kellonaikaan, mutta sen 10 vuotta etiäpäin :)

Istun siis 10 vuoden päästä tässä, kirjottamassa miten mun elämässä menee. On vuosi 2024. Kello on 17.41, eli vähän yli puol kuus sunnuntai-iltana. Mä oon koko päivän pessy pyykkiä. Viikossa sitä kerkee kertyä niin julmetusti. Minä, aviomies ja 3 lasta. Konetta saa siis pyörittää koko päivän näin sunnuntaisin ja yleensä pesen myös keskiviikkosin pari koneellista. Sunnuntai, viimenen päivä viikonlopusta ku saan nauttia vaan ja ainoastaan mun perheen seurasta. Huomenna alkaa taas arkinen puurtaminen meillä kaikilla. 

Mä oon siis töissä tuossa parin kilsan päässä, Tampereen keskustassa. Tai siis töissä ja töissä, pyöritän omaa firmaa. Alaisia mulla on kuus plus tämän hetken työharjottelijat. Tilat on oikeen mukavat ja viihtysät. Enkä puhu vaan omasta mielestä, vaan oon tehny siis kyselyn noille työntekijöille ja asiakkaille. Mun haaveena on aina ollu oma yritys, ja nyt mä voin sanoa, et se ei ollu ollenkaa turha haave. Tää on just se mun juttu. Tuun hyvin toimeen alaisten ja asiakkaiden kanssa. ja turhilta, suurilta konflikaatioiltaki on vältytty. Alkuun tietenki oli omat ongelmansa, niin itse yrityksen perustamisen ku asiakkaidenki kans, mut tähän päästiin kummiski ja nyt kaikki toimii.

Mun perhe, mainitsin siitä tuossa alussa. Eli aviomies, mun ihana Henri ja noi kolme mukulaa (sanon niitä mun rusinoiks), Ella, Säde ja Lukas :) Rakkaimmat maailmassa. Meillä on tällänen omakotitalo (punainen mökki ja perunamaa) täällä Tampereella. Ei keskustassa, mutta ei liian kaukanakaan. Turvallista asuinaluetta. Henri on töissä paikallisessa logistiikkafirmassa, ja tekee ajoja tällä alueella. Ei onneks sellasia pitkiä, korkeintaan parin päivän reissuja, ettei ihan viikkoja oo pois kotoa kumminkaa. Miten mie yksin noiden meän villiveikkojen kans sitte pärjäisin :D 

Ainii, ja on meillä koira, Vili :3 NovaScotian noutaja, joka tulee tosi hyvin toimeen lasten kanssa. Tuolla ne nytkin pihalla leikkii. Villiä on meno, mutta väsyttävätpähän ainaki ittensä näin iltaa kohen. Mä niin tiiän, mikä huuto ja suuttuminen siit tulee ku mä puolen tunnin päästä käsken ne tuolta sisälle syömää :D En tajua miten niillä riittää noin paljon virtaa. Oispa itelläki...

Ehkä mä saan sitä virtaa sitten ens viikonloppuna. Tarkotus ois lähtä vähän viihteelle perjantaina tyttöporukan kans. Henri jää vahtimaan mukuloita (kerranki xD ), että mie saan vähän ottaa omaa aikaa. Lähetään siis noiden mun kolmen parhaan ystävän kans syömään ja sitten alotellaan jonku luona (ei tosin mun, kuten varmaa arvasitte) ja mennään käväsee keskustassa jossain mestassa. Ihan niinku sillon nuorena. Tosin enää sitä ei voi harrastaa niin usein. Ehkä toisaalta ihan hyvä vaan. 

Nyt mä voisin lopetella ja alkaa valmistelee ruokaa noille rusinoille. Pitää laittaa teille ens kerralla tänne jotain ihan höpöjä kuvia niistä. On ne vaan niin sulosia :D

Siinäpä teille kirjotus 10 vuoden päästä :) Toivottavasti ainaki. Eiköhän tossa aika pitkälti ollu kaikki sellanen tarpeellinen, mistä haaveilen ja mitä toivon. Nyt vaan peukut pystyyn, et kaikki menee, niinku on suunnitellu ja tää elämä johtais johonki hyvään :)