Kauan kaivattu kesäloma

Helou lukijat!

Mä en tiedä oonko koskaan kertonu teille millane työihminen mä oon. Noh, mä kerron nyt. Oon suomeks sanottuna työnarkomaani. Oon alottanu työt jo yläasteella. Aina lomat töissä. Lukio- ja ammattikouluaikana olin töissä lyhyiden päivien illatkin, sekä osat viikonlopuista. Oon siis koukussa töihini. Lomia en oo pitäny tosiaan yläasteen jälkeen. Muutama hieman pidennetty viikonloppu on kertyny plakkariin, mut nekin taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa. 

Laiturilla, illalla auringon laskiessa oli ihana nauttia lukemisesta

Tänä vuonna mä tein poikkeuksen. Kuvitelkaa, mä olin viikon pois töistä! Hullua, eikös!?
Sanotaanko näin, että pari kertaa mietin, et pystynkö/uskallanko lähteä ja jättää vastuualueeni. Mut mä vedin ihan kreisiks elämäni ja tein sen! Kerrataas ihan alusta siis, mistä tää kaikki lähti:

Olin siis viime viikon pois töistä tosiaan. Noin viikkoa ennen tätä lomaa, mun tuttu pyys mua mökkilomalle Nurmekseen. Muutama päivä siellä, joo mikäs siinä. Kuitenkin aikataulut tuntu olevan niin epäselviä, eikä tarkkoja suunnitelmia ollu, niin otin koko viikon vapaaks. Ainahan sitä voi mennä töihin, jos pääseeki kotii aiemmin. Niin mä töinarkki ajattelin...

Viimesen työviikon mä tyhjensin pöytääni ja kaikkia tekemättömiä töitä ja varmistin et mun tuuraaja osaa hoitaa mun hommat viikon ajan. Luottavaisin mielin mä kävelin perjantaina muutaman ylityötunnin jälkeen ulos työpaikan ovesta. "Mulle saa kyllä soittaa, jos tulee jotain!"

Mökki

Maanantai koitti, ja loma alko. Illalla joskus viiden aikaa oltiin perillä Nurmeksen mökillä. Mä rakastuin siihen paikkaan heti. Laituri, vene, pieni mökki ja mikä parasta; ei juoksevaa vettä. Mä oon aina rakastanu olla luonnon parissa, ja nuorena kävin Lapiosalmen eräleireillä useana vuonna ja tottunu elämään ilman nykyajan hienouksia. Tää oli siis täydellinen pako arjesta. (okei okei, muutaman kerran tarkastin sähköpostin puhelimella.)

Aitta, jossa nukuimme

Viikon aikana kerettiin puuhailla kaikenlaista: grillaila, uida, kalastella, veneillä ja nauttia olosta yleensäkkin. Mikä parasta, mä löysin kalastuksen ilon. Pienenä oon katellu paljon vierestä isän kalastuspuuhia ja pari kertaa ollu kalassa porukoiden sekä veljen kans, mutta koskaan en oo oikeen ite välittäny tuosta hommasta. Loman aikana mun lomafrendi käski mun kokeilla, oikeastaan pakotti. No ei siinä, hyvähän se vaan oli. Mä nimittäin rakastuin siihen hommaan. Kun opin virvelöinnin tekniikan, mä halusin aina onkia ku oli mahollisuus. Muutamana päivänä tuli ongittua ja kaikki yöt meni veneillessä Kuokkastenjärven kauniissa maisemissa. Jopa kalaakin tuli (myös mulle). Parina iltana saatiin grillata kaupan eväiden lisäks ite pyydettyä kalaa. 

"Merien mestari"

Kalastuksesta sit vielä vähän etiäpäin. Mä oon aina inhonnu käsitellä niitä limanuljaskoja. Se haju ällöttää, ja mikä pahin; kun se jää käsiin moneks tunniks, parhaillaa moneks päiväks. Mut tällä reissulla siihenki neitimäiseen asenteeseen saatiin muutos. Mä nimittäin perkasin elämäni ekat kalaset alusta asti ite. Kyllä mä vain olin, ja oon edellee aika ylpee itsestäni. En nimittäi tosiaa olis uskonu et pystysin tollasee. Eikä kukaa ees pakottanu, vaan halusin omasta vapaasta tahdostani yrittää ite. :D Tiedän, uskomatonta!

Rentoutumisen parissa meni siis koko viikko, ja todellakin olin sen tarpeessa. Sain hetkeks unohtaa kaiken kiireen, ressin, huutavat asiakkaat, puhelimen jatkuvan pirinän ja aamuherätykset. Eikä mua ees oottanu läjä töitä, niinku pelkäsin, vaan tuuraaja oli hienosti hoitanu hommansa ja saanu pietettyä työt ajan tasalla. Tiedän siis et voin jatkossaki ottaa vähän lomaa :)

Ja täytyy vielä sanoa, että kyllä tällane opettavainen reissu täynnä oppeja ja uusia kokemuksia on täysin mun juttu. Etenki ku ne opit jäi mun arkeen. Kerrottakoon nyt et mä siis tosiaan toissapäivänä ostin itelle oman virvelin! Muutamana iltana tällä viikolla käytiin poikain kans kalassa ja kalastin muiden virveleillä ja vieheillä, niin päätin et nyt loppuu ja ostan oman. Rakastuin kalastukseen niin paljon, et varmasti meen yksinkin heittelee eli omat on oltava. Kyllä mä totean saman ku äitikin: "en ois ikinä uskonu et hurahan kalastukseen". 

Toisen lomaillan saalis. Minun perkaamana

Maisemaa