HöpöPäivää

Iltoja kaikille :3

Tänään on sattunu ihan julmetusti kaikkea. Niin hyvää ku huonoaki. Ja lisäks jotain niin outoa, ettei mitää järkeä. Pakko sanoa, ettei näin paljo kokemusta oo tainnu aiempiin päiviin koskaa sisältyä. No alotetaan aamusta. Tai... päivästä.

Mulla siis oli ajo tänään. Kahen aikaan päivällä. Mulla on ollu tänä kesänä huonoja ajoja, helvetin huonoja ajoja, hyviä ajoja ja helvetin hyviä ajoja. Tänään oli taas huono päivä. En tajua, miks mä ressaan niin pienistä asioista. Oon ihan kauheen säikky liikenteessä, pelkään monia tilanteita ja panikoidun. Periatteessa ajamisesta ei välillä tuu mitää. Ja pahinhan tässä on se, että mulla ois inssi kahen ajotunnin päässä -.- Opettaja sanoo, et taito löytyy, oon hyvä ajamaan, mutta usko itteeni puuttuu. Ja se hemmetinmoinen panikointi pahentaa ja paljon. En vaa tajua mitä mun pitäs tehä.. eikä tunnnu tietävän kukaa muukaa. Tuurilla kai se on mentävä kokeilee sitä inssiä. 

Sitte, tulin ajolta ja tsekkasin ton mun puhelimen. Mun poikakaveri oli soittanu 3 kertaa ja laittanu jumalattomasti viestejä. Yhen kerkesin lukea, enneku soitin sille. Viesti siis kuulu suunnillee näin: "jos sua ei ala näkymään, joudun rikkoo ton oven". Siinä vaiheessa siis nappasin sen puhelimen korvalle ja soitin. Uutiset oli hemmetin outoja. Se oli jääny mun makkariin jumiin. Mun makkarin ovessa siis on sellane vanhanaikane lukkosysteemi, johon mulla ei tosin oo avaimia. Se kahvaki on ollu ränklä jo pitkään aikaa, ja välillä juminu se ovi. Nyt se oli kuitenki jääny kokonaan kiini. Mä yritin omalla voimallani hakata ja potkia sitä (aukeaa siis makkariin päin), mutta ei mitää. se ei hievahtanukkaa. Sitte soitin apua. Ensimmäisenä Ovenialle, josta soittivat huoltomiehelle, joka sitte saapu 10 minsan päästä oven taakse, sorkkarauta olalla. No sillä ei kauaa menny ku avas sen oven. Ei hemmetti, oltii molemmat niin helpottuneita. Se raukka kärsi ja huusi siellä ihan hulluna ja ahistu. No, kuka tahansahan tollasessa tilanteessa panikoitus. On se huone iso, ei siinä, mutta ku tietää, ettei sielt pääse ulos... :/ 

Vähä aikaa istuskeltii ja naureskeltii tilanteelle, enneku se lähti kotiansa. Siitähä se riemu repes. Mä aloin siivoomaa. Mun kämppä on sen verra iso, et harvoin jaksan sitä kokonaan siivota (ja ei, en ole laiska XD). Siivoan huoneen tai kaks kerralaan ja jatkan parin päivän päästä, mutta tänäänpä mä siivosin koko kämpän, pesin peitot, pyyhin pölyn jopa vaikeimmista ja korkeimmistaki paikoista. Tanssiskelin ja nautin siitä tunteesta. Ja samalla naureskelin ittelleni, et mikä ihme mua vaivaa XD Oon tullu hulluks vissii. No, ainakaa en huonolla tavalla :DD

Sitte ne ihanat uutiset! Mä omistan kamot!! Siis armeijahousut :D ihanat!! Ja arvatkaa mikä parasta!? en maksanu niistä mitää. Normaalisti melko kallista. Kaisa-vaimolla (lue: hemmetin rakas ja tärkeä ystäväihminen) oli vaatteita menossa kirpparille ja se käski mun tsekata ne läpi. Avasin sen kassin, ja näin ne! Ne ihanat housut, joita olin  kuolannu siitä asti, ku Kaisa ne osti. No kokeilin niitä, ja ei juma!!! Ne oli täydelliset. Ja ku olin aikani niitä vaatteita laavaillu ja testaillu ja ihastellu ja muuta vastaava, mä kysyin, et paljonko se haluaa niistä. Ja vastaus: "en mitää." Käskin sen sanoa jotain koska oli kuiteski kirppikselle viemässä. Se vaan sano, et jos niistä on mulle iloa ja pääsee eroon, nii ei tarvii maksaa mitää Ö.ö Olin yhtäaikaa ihan äimänä ja onnelline :) Ne housut on mun uus rakkaus <3 Laitan teille tähän kuvaa. (kökkö kuva, mutta kelpaa) 

Ja paitana siis Bullet for my Valentine :3

Siinäpä ne mun kuulumiset suunnillee oli :3